Prologi

161 12 0
                                    

Oudot tapahtumat alkoivat melkein heti sen jälkeen, kun olin saapunut Chevernyn linnaan, johon Louise-tätini oli kutsunut minut kesävieraakseen. Ensin minua piti koko ajan vallassaan tunne, että joku tai jokin tarkkaili minua. Sen jälkeen linnan huoneista alkoi kuulua askelia, vaikkei niissä kävellyt ketään. Pimeillä käytävillä kaikui toisinaan hiljaista, kummallista ääntä ja öljylampun luoman valon rajoilla saattoi vilahtaa hahmo, vaikka kaikki linnan asukkaat olisivat olleet jo nukkumassa.

Sitten aloin yö toisensa jälkeen nähdä sitä samaa unta.

Unessa oli nuori mies, jolla oli tummat silmät. Joka ikinen yö myös se ilmestyi uniini. Mies oli hyvin lempeä ja komea mutta se puolestaan oli kaameinta, mitä olin ikinä nähnyt. Nuorukainen ja se olento olivat kuin taivas ja helvetti. Vielä senkin jälkeen, kun olin herännyt, tunsin siitä hohkaavan kylmyyden työntyvän ihoni alle.

Ensin ajattelin kaiken olevan vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Olihan linna jo vanha ja natiseva, joten kuulemiini ääniin löytyisi varmasti luonnollinen syy. Vaikken uskonutkaan kummituksiin, jokin tuossa Loiren laaksossa sijaitsevassa linnassa sai minut kuitenkin varuilleni.

Ajan kuluessa minulle selvisi, kuinka väärässä olinkaan ollut, kun olin kuvitellut linnan tapahtumien olleen selitettävissä tieteen keinoin.

Unohdetun kreivin arvoitusWhere stories live. Discover now