I don't love you » Lashton «

t o i n e n

×Ashton×

Minä: Mitä sä selität? Mä näytän ihan paskaläjältä.

Luke: MITÄ SÄ SELITÄT?? TYYLII KILJUN KUN OOT NII SÖPÖ😍😍😍😍

Minä: Nyt kyl vähän ylireagoit

Luke: en en😂💍

Minä: Mitä sää ny tol sormuksel teet?

Luke: No kuule kosin sua💍💍💍

Minä: Aha ookoo

Luke: Tarkottiks toi kyllä? :3

Minä: Ei

Luke: Höh

Luke: Kysytääks toisiltamme jtn kysymyksii?😌

Minä: No jos sä haluut.

Luke: Nonni pedobear. Missä asut? Siis missä maassa?😝

Minä: Australiassa, entä sä?

Luke: ...

Minä: No mitä? Ei australialaiset noin pelottavia oo.

Luke: MÄKIN ASUN AUSTRALIASSA OMG

Minä: Ohgod

Minä: Mun pitää mennä.

Luke: Heippa pedobear❤👋

Katsoin viestiä hetken, mutta sammutin puhelimeni ja annoin sen työntekijälle, joka tuli juuri hakemaan kännykkääni. "Kohta sitten iltapalalle." hän sanoi ja lähti huoneesta. Pyöräytin silmiäni. Vihasin tätä paikkaa melkein enemmän kuin vihasin itseäni.
Nousin sängyltäni ylös ja kävelin olohuoneeseen jossa istui pari nuorta, he katsoivat telkkaria tylsistyneinä. Tunnistin toisen heistä Michaeliksi. Hänellä oli pinkit sotkuiset hiukset. Ne toivat edes vähän piristystä tänne. Lösähdin nojatuoliin ja leikin yli-ison villapaitani hihoilla. "Iltapalalle!" kuulin huudahduksen ruokalan puolelta.
Istuin tavalliselle paikalleni, yhden leivän kanssa ja pian hoitaja istui viereeni. "Olisit ottanut kaksi leipää Ashton. Se tekisi hyvää." Hän sanoi lempeästi. "En mä haluu." sanoin hiljaa ja aloin syömään. Oli painostavaa syödä kun toinen vahti vieressä. Hoitaja laittoi pöydälle pienen muovisen kupin ja sanoi: "Siinä vielä iltalääkkeet. Ota ne ja mene sitten huoneeseesi." Nielaisin lääkkeet veden kanssa, niin kuin joka aamuna ja iltana. Nousin pöydästä ja kävelin huoneeseeni.
Vaihdoin teepaitaan ja lökäreihin. Katsoin hetken käsiäni, jotka olivat täynnä haavoja ja arpia. Samanmoisia haavoja löytyi myös jaloistani. En kestänyt tätä maailma. Kaikki on niin kylmää, pimeää ja pelottavaa.
Olen yksin...