Werewolf Love

Luku 2

Lunan nk:
Kun kävelin kohti helvetin porttia ( koulun pääovia ) huomasin kuinka osa jäi tuijottamaan, koska olin jo tottunut moiseen en hirveästi jaksanut välittää. Pitkän ja tuskaisen matkan jälkeen ( pari metriä ) saavuin pääoville. Avasin oven ja huomasin että sama rumba jatkui sisälläkin. Ihmiset kääntyivät tuijottamaan jälleen kerran minua. " Onko naamassani jotain vai minkä takia ne noin kovasti tuojottavat" ajattelin. " tietenkin, naamassasi on jäätävän kokoinen finni" suteni räkätti pääni sisällä. " no hehheh olipa hauskaa " vastasin tuolle kiusankappaleelle josta on vain harvoin hyötyä. Silloinkun tarvitsisin apua ei sudestani kuulu pihaustakaan. Niin tyypillistä häneltä.. Päätin että käyn ekaksi kaapillani ja vasta sen jälkeen etsin ystäväni. Voisin toki kertoa hieman näistä kolmesta tohelosta niin ette olisi ihan pihalla.

Ensimmäisenä esittelen teille Annabelin, toisin sanottuna An. An tietää synkimmänkin salaisuuden minusta. Minä ja An ollaan tunnettu toisemme noin 2 kuukauden ikäisistä asti. Anin kanssa olen jakanut niin surut kuin ilotkin ja olen todella onnellinen että minulla on hänen kaltainen ihminen ystävänä. Luonteeltaan An on kuin kopio minusta, yhtä sarkastinen ja luotettava. An omistaa punaiset olkapäihin asti olevat hiukset ja vihreät silmät. Niin ja mainitsinko jo kuinka luotettava An on?
" Ehkä hän on niin luotettava kun sen muistin on niin huono. Hyvä kun edes muistaa oman nimensä!" suteni ilkkui. "mitäpä jos olisit kerrankin kunnolla ja pitäisit kielesi kurissa, ja antaisit mun hoitaa tän esittelyn loppuun?" kysyin sudeltani kyllästyneenä hänen kommentointiinsa. Suteni kun osaa niin harvoin pitää itsesä hiljaisena.

Siirrytäänpä seuraavaan toheloon, Alexiin. Alex on minulle kuin veli. Vaikka ollaan tunnettu Alexin kanssa vasta parisen vuotta on hänestä silti tullut erittäin tärkeä osa elämääni. Alexilla on todella tummanruskeat silmät ja mustat hiukset. 'Söpöin' piirre Alexissa on hänen pisamansa, joita hänellä on paljon.

Kolmas tohelo on Mia. Mian olen tuntenut päiväkoti ikäisestä asti. Mialla on pitkät luonnon vaaleat hiukset ja siniset silmät, ja on muutenkin mallin näköinen. Mia on ehkä tunteellisin henkilö koko meidän laumassa mutta se ei haittaa minua koska se on osa häntä. Nyt kun olen pikaisesti esitellyt rakkaat ystäväni voidaan jatkaa tarinaan.

Saavuin kaapilleni ja melkein heti kuulin äänen pääni sisällä. " MISSÄ SÄÄÄ OOOOT??!!" Alex huusi. " Alex, kuinka monta kertaa mun pitää tää sulle sanoo että ÄLÄ HUUDA MULLE VARSINKAAN MUN PÄÄN SISÄLLÄ?!" karjuin takaisin. " Aajoo sori... mut mis sä oot nyt?" Alex kysyi normaalilla äänellään joka on hieman möreä. " Mun kaapilla, kui?" vastasin. "Okei. Oota siin mä oon tulos nyt sinne." Heti ekaksi meillä on bilsaa joten otin bilsan kirjat kaapistani ja aloin odottamaan Alexia. Ei sillä niin kauan mennyt, ehkä minuutti. Ja sitten herran pää näkyi jo nurkan takaa. Heti kun Alex saapui luokseni kellot päättivät soida. " Jaa, nyt se helvetti sitte virallisesti alkoi " Alex totesi virnistäen. Naurahdin, " Joo niin se tais alkaa "
"Lähetääks menee luokalle päi vai seisotaanko me tässä koko loppu päivä?" Alex kysyi hymyillen. " No ajattelin et jos vietettäis täs tällänen mietintäkerhon kokous" vastasin virnistäen " Joo no jos kuitenkin mentäis sinne tunnille, ku tulee se uus oppilaskin. Vaikka olis se ihan mukavaa viettää se kokous täs " Alex vastasi. " Ai meijä luokalle tulee uusi oppilas? " kysyin hieman hämmentyneenä.

Samalla kun juttelimme uudesta oppilaasta lähdimme kävelemään kohti luokkaa. Kun pääsimme luokan ovelle huomasimme että opettaja oli jo luokassa. " Kappas jaksoitte viihdyttää meitä onnekkaita läsnäolollanne." Rouva Colin totesi irvistäen. Ainiin muistinko mainita että Colin on tiukin ja vaativin opettaja koko koulussa? Hänelle ei riitä mikään. Ei hyvät numerot, eikä se että on tunneilla kunnolla. Ei yksinkertaisesti mikään. "Tietenkin oi arvon rouva Colin" vastasin hymyillen viattomasti. " Menkääpäs siitä seisomasta omille paikoillenne istumaan ja olkaa hiljaa. Niin ja vastaava käytös ei sitten toistu" Colin sanoi meitä inhoa täynnä katsoen. (Tällänen pikakuvailu Rouva Colinin ulkonäöstä tähän perään.) Colin on noin päälle 60 vuotias tummahiuksinen nainen joka pitää aina hiuksiaan tiukalla nutturalla ja käyttää tummanpunaista huulipunaa.

Kävelin Alex perässäni luokan perällä olevalle paikalleni. Istuuduin alas ja Alex tuli vierelleni istumaan. " Kuten jo hetki sitten sanoin, tänään teidän luokallenne tulee uudet kasvot. Toivon että otatte hänet hyvin vastaan." Rouva Colin paasasi luokan edessä. "Paljostako vetoa että se pistää mut esittelemään tätä koulua sille uudelle?" kysyin ajatusten kautta Alexilta. Alex vain naurahti mutta ei vastannut mitään. Eipä tietenkään.

Samassa ovelta kuului koputus ja sisälle luokkaan astui pitkä tummahiuksinen poika. Sillä samalla hetkellä kun tämä mystinen poika astui luokkaan ja käänsi kirkkaan siniset silmänsä kohti luokkaa ja lopulta minuun suteni ääni kuului jälleen pääni sisällä. " Hän on se, löysimme hänet, voi herttinen hän on komea!!" suteni ulisi innoissaan. Tajusin itse sen vasta silloin kun hän hymyili vinoa hymyään ja esittäytyi.

"Hei nimeni on Benjamin West ja tulen Kanadasta." Hän sanoi ääni täynnä lämpöä. Tuntui kuin olisin vihdoin heränny eloon, kuin millään ei olisi ennen ollut mitään merkitystä kunnes hän ilmestyi tänne.

Tämä mystinen poika josta en tiennyt muuta kuin nimen ja sen mistä hän oli kotoisin, hän oli se jota ilman en tulisi koskaan olemaan kokonainen. Hän oli se joka täyttäisi kaikki puutteeni.

Hän oli sielunkumppanini.

>< Tervehdys taas! Tällä kertaa tuli hieman pitempi luku ja toivottavasti myös hieman parempi. Mitäpäs veikkaatte seuraavassa luvussa tapahtuvan? Kommentteja saa edelleen jättää ja toki toiveita jatkon suhteen. Otan ilomielin vastaan palautetta, oli se sitten hyvää tai huonoa. Nähdään seuraavassa luvussa!

Tololeijjoo! ><