Exponentia

Ch 2

Charlotta/ Vitis nk.

-Heippa Ale ja John, nähää myöhemmin! hihkun ystävilleni lähtiessäni koulusta.

Juoksen nopeasti pois pihalta, puun luo.

-Shh, ei hätää. Tiedän, olen myöhässä, anteeksi siitä. Mutta sain hälytyksen, että Ventus on löydetty, puhun rauhoittavasti puulle.

Älkääkä katsoko minua kuin hullua, mutta se on työtäni. Olenhan Vitis.

-Pyydän Alea hoitamaan sinua parin päivän ajan. Etsin itse Ventuksen, ja palaan sitten, selitän puulle samalla kun hieron käsiäni sen juurissa.

Nousen ylös, kumarran rakkaalle ystävälleni, ja lähden.

(A/N sry, alku tönkköö)

Ventus on löydettävä.

~~~~

Kävelen kaupungilla nopeaa tahtia katse maahan painettuna, miettien strategiaa.

Yhtäkkiä kolautan pääni jonkun rintakehään.

Minulla on kiire, jotenka vain vilkaisen miestä, johon törmäsin ja mutisen:

-Sori, kiire, ja lähden paikalta.

Mies -tai poika- hymähtää ja jatkaa hänkin matkaansa.

~

Pysähdyn hetken kuluttua äkisti.

-Vittu... Se oli Ventus, käännähdän äkisti ja katson pojan perään.

Olen minäkin yksi helvetin urpo...

Törmään Venukseen, mutta en vittu älyä sitä.

~

Näen mustan repun heiluvan hiukan kauempana, rautatieaseman lähellä.

Ahaa.

Hän lähtee.

A/N, Tääkin osa hiukan lyhyt, mutta koittakaa olla välittämättä. Oon tällä hetkellä pahassa kuumeessa, jotenka teksti on mitä on.