Prinsessa itse

Luku 3

"Neiti, minkä tyylistä asua olitte ajatelleet?" Nostin päätäni kuullessani palvelijan kysymyksen.
"En tiedä. Jotain sinisävyistä olisi kiva laittaa päälle", kohautin olkiani kevyesti.
"Yritän etsiä mekon joka miellyttää silmäänne", palvelija vastasi hymyssä suin ja katosi vaatehuoneeseeni, jonne oli suora pääsy tornistani. Siellä säilytettiin kaikkia juhlamekkojani ja erilaisia asusteita.
"Teidän korkeutenne, onko tämä hyvä?" Toinen palvelija, joka oli ollut hiusteni kimpussa jo pitkän aikaa, kysyi. Katselin itseäni peilistä. Hiukseni oli sidottu tiukalla letillä pääni ympärille. Kampaukseen oli lisätty pieniä helminauhoja ja kiiltäviä hiuskoristeita, jotka viimeistelivät loisteliaan kokonaisuuden.
"Kai tämä ihan hyvä on", sanoin hieman epäröiden. En itse ollut niin varma oliko pröystäily se minun juttuni, mutta äitini oli eri mieltä. Hänen mielestään vaate oli sitä parempi, mitä yksityiskohtaisempi se oli. 
"Käykö jompi kumpi näistä?" Vaatehuoneeseen juossut palvelija ilmestyi näkyviin kaksi röyhelöistä mekkoa käsissään. Siristin silmiäni. Toinen mekoista oli täynnä pitsiä, kun taas toisessa oli ylipitkä laahus.
"Vaikka tuo vasemmanpuoleinen", heitin summanmutikassa. Kummatkaan eivät olleet mielestäni mitenkään erityisen nättejä. No, ainakin pääsin käyttämättä turhaa aikaa asuvalintaan.

Noin tuntia myöhemmin olin valmis. Astelin tornini oven edustalla hermostuneesti nytkähdellen. Linnassa järjestettiin taas jonkin sortin juhlat. Taas. Älkää ymmärtäkö väärin, en minä periaatteessa juhlia vihannut, mutta kaiken järjen mukaan juhlissa pitäisi olla hauskaa. Ja minusta vanhempieni järjestämissä juhlallisuuksissa ei ollut kovinkaan hauskaa. Ei siellä yleensä ollut ketään minun ikäistäni, ja jos oli, heidän kanssaan ei kyllä kummoista keskustelua voinut käydä. Eli juhlat, joissa et voi puhua kenenkään kanssa vapaasti, vaan sinun täytyy esittää täydellistä pikku prinsessaa jokaikiselle vastaantulijalle, jotta he saisivat hyvän kuvan sinusta. Olisiko se mielestäsi mukavaa? Minusta se ei ole.
Ja sitten oli tanssi. Niissä kalaaseissa yleensä tanssittiin, pareittain vieläpä. Jotain valssia tai sen tyylistä. Minä kyllä rakastin tanssia yli kaiken, se oli yksi harvoista asioista joista tosissaan pidin, mutta ei ollut järin hauskaa tanssia keskellä jäykkien ja ylimielisten ihmisten porukkaa. Minä rakastin tanssia juuri sen vapaudentunteen ja rentouden vuoksi. Kun minä tanssin, kaikki muu katosi ympäriltäni, ja jäljellä olivat vain musiikki ja minä. Me sulimme yhteen.
Se ei tuonkaltaisissa juhlissa ollut milloinkaan mahdollista.