Prinsessa itse

Osa 1

Heräsin ulkoa kantautuviin ääniin. Kierin muutaman kerran vuoteellani ja pomppasin sitten haukotellen ylös.
Sipsutin tornini ikkunalle ja raotin verhoja vähän. En nähnyt mitään, sillä tornini paljasti näkymän vain alhaalla olevaan kylään, mutta mahtipontiset huudot paljastivat sen, että meille oli tulossa vieraita.
Voi ei, ei taas, ajattelin nyreänä ja heilautin verhon paikoilleen.
Avasin hiukseni löysältä nutturalta, joka minulla oli ollut yön ajan, ja annoin kullanruskeiden kutrieni valahtaa olkapäilleni. Sitten menin penkomaan suurta vaatekaappiani, mistä oli aika vaikea löytää mitään, sen kokoinen se meinaan oli.
Valitsin yksinkertaisen vaaleanpunaisen silkkimekon, ja puin sen nopeasti päälleni. Oikeastaan palvelijoiden olisi pitänyt avustaa minua joka aamuisessa laittautumisessa, mutta olin vakuuttanut heille, että tein sen mieluummin itse.

Sujautin jalkoihini kovakärkiset mustat korkokengät. Sen jälkeen sipaisin hieman puuteria kasvoihini ja harjasin hiukseni, ennen kuin syöksyin ulos huoneestani.
Käytävällä kulkiessani vastaani tuli useaan otteeseen palvelijoita, jotka tervehtivät minua kohteliaasti niiaamalla tai kumartamalla. Soin heille mitäänsanomattoman katseen, ennen kuin jatkoin matkaani.

Minun piti mennä kahdet kierreportaat alaspäin, ennen kuin pääsin ruokasaliin. Se oli jättimäinen ja avonainen sali, jonka keskellä oli pitkä puupöytä, jota peittivät erilaiset ruokalajit ja hienot hopea-astiat. Sen ääressä istuivat jo isäni ja äitini, kuningas ja kuningatar, sekä vanhempi veljeni, Antonius, kun kiiruhdin ruokasaliin. Tervehdin heitä vetäen leveän hymyn huulilleni.
"Eleanor..olisit nyt laittanut jotain hieman koristeellisempaa", äitini katsoi vaatimatonta asuani ja vapaana leijuvia hiuksiani puhuen hieman paheksuvaan sävyyn. Pyöräytin silmiäni, sanomatta kuitenkaan mitään.
"Meillä on vieras", isäni sanoi ja nyökkäsi kohti vieressään istuvaa vierasta miestä, jonka noteerasin vasta nyt. Miehellä oli siistit, pähkinänruskeat hiukset, ja sinivihreät silmät. Päällään tällä oli tiukka, silkistä tehty upeasti kirjailtu musta asu. Tämän ilme ei ollut ystävällinen, vaan pikemminkin arvioiva. Mutta meidän vieraillemme se oli tavallista.
"Bartholomew Attenborough. Kalliomaan hallitsija", mies ojensi kätensä muodollisesti. Tartuin siihen jäykästi.
"Eleanor. Nummimaan kuninkaan tytär."
Istahdin isän toiselle puolelle esiteltyäni itseni, tuhahtaen happamasti. Vieraat olivat ärsyttäviä. He olivat aina joko ylhäisiä kuninkaallisia tai sitten aatelisia, ja heidän edessään täytyi aina pokkuroida ja käyttäytyä ylikohteliaasti.
No, tällaista se aina on.
Otin hopealusikan käteeni ja aloin syödä nopeasti. Tahdoin äkkiä pois vieraamme läheisyydestä.

Tässä ensimmäinen osa☺