Prinsessa itse

Luku 5

"Äiti?" Koputin varovasti äitini makuuhuoneen oveen. Aluksi ei kuulunut mitään, ja ehdin jo tulla toisiin aatoksiin odottaessani. Olin juuri hipsimässä paikalta vähin äänin, kun ovi avautui.
"Eleanor?" Äitini ilmestyi ovelle valkoisessa yöasussaan. Minä kävin hetken päässäni läpi lukemattomia vaihtoehtoja mitä sanoa, kunnes avasin suuni.
"Huomenta", minä sanoin kohteliaasti.
"Tyttö kulta, mihin sinä menit juhlien loppupuolella? En löytänyt sinua sitten mistään", äiti huokaisi ja katseli minua tiukasti, vastausta odottaen.
"Minulle tuli huono olo. Häivyin huoneeseeni", valehtelin sujuvasti.
Äiti kurtisti otsaansa.
"Olisin voinut esitellä sinut monille. Tahtoivat kovasti tavata sinut."
Minä livahdin sisälle  makuuhuoneeseen, sivuuttaen äidin kommentin. En halunnut taas pitkää, pitkää valitustuokiota siitä, kuinka minun pitäisi ilmoittaa ennen kuin lähden minnekään ja niin edelleen.
Vilkaisin palvelijaa, joka viikkasi liinavaatteita äidin sängyn reunalla.
"Äiti, minulla on sinulle yksityistä asiaa", sanoin hiljaa.
Äitini näytti ymmärtävän heti, että kyse oli jostain tärkeästä.
"Mathilda, hoida liinavaatteet myöhemmin. Nyt minä ja Eleanor tarvitsisimme kahdenkeskistä aikaa", hän puhutteli palvelijaa, jolla oli harmaantuneet, ennen niin kiiltävän ruskeat hiukset, ystävälliset ryppyyntyneet kasvot ja mitä miellyttävin hymy. Palvelija nyökkäsi, niiasi syvään ja lähti sitten jättäen lajittelemattomat liinavaatteet sille tielleen.
"Aina se Mathilda jaksaa pitää vanhoista tavoista kiinni", äitini päivitteli jäätyämme kahden. Mathilda oli äidin suosikki. Heistä oli tullut hyviä ystäviä Mathildan tullessa ensi kertaa linnaan töihin, ja se ystävyys oli säilynyt.
"Haluan puhua tulevaisuuden suunnitelmista", aloitin istuessani vastapedatulle sängylle. Äitini nyökkäsi ja istahti viereeni.
"Minä kuulin jostain järjestetyistä avioliitoista. Juhlissa varmaan sattui korviini", aloitin otsaani kurtistaen.
"Joillekin kuninkaallisille naisille on kuulemma valittu valmiiksi puoliso, ilman että vanhemmat tai sukulaiset ovat kysyneet heidän mielipidettään. Halusin vain varmistaa että...ei kai minulle olla tehty niin?" Kysyin katse maassa. Kun nostin katsettani äitiini, huomasin että hän näytti hämmentyneeltä.
"Isäsikö...?" Hän kuulosti miltei pelästyneeltä.
"Mitä?" Minä kysyin.
Äiti kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin.
"Eleanor. Isäsikö on sinulle kertonut?" Hänen äänensävynsä oli muuttunut kireäksi.
"Kertonut mitä?" Minua ihan totta järkytti äitini suhtautuminen.
Nähdessään etten minä näköjään ollenkaan ollut jyvällä asioiden kulusta, hän risti sormensa puhahtaen ja veti minut lähemmäs itseään.
"Eleanor kulta. Sinun täytyy muistaa että se, mitä sinä seuraavaksi kuulet, on sinun, ja vain sinun parhaaksesi."
Minä nyökkäsin lamaantuneena. Sydämeni oli alkanut hakata astetta nopeammin, ja pelko ja jännitys kihelmöivät vatsassani.
"Sinun kätesi on luvattu Kalliomaan hallitsijalle, Bartholomew Attenboroughille. Sopimus tehtiin sinun ollessasi vuoden vanha. Siinä seisoo, että sinä olet astuva avioon hänen kanssaan täytettyäsi kuusitoista vuotta. Älä pelästy. Hän on oikea herrasmies, rikas ja vaikutusvaltainen. Lisäksi sopimus parantaa hieman kitkaisia välejämme Kalliomaan valtakunnan kanssa."
Hetkisen ajan minä en voinut muuta kuin tuijottaa. En saattanut uskoa korviani. Kaaduin päistikkaa selälleni vuoteeseen, ja vaikka sänkyvaatteet olivat pehmeitä ja mukavia, sillä hetkellä ne tuntuivat minulle yhtä kovalta kuin kivi.
"Siis mitä?!"