Dramione (tauolla)

#2

Hermione

Istun Harryn,Ginnyn ja Ronin kanssa Rohkelikon pöydässä suuressasalissa. Viereisissä pöydissä istuu inhottava luihuinen, ja toisella puolella puuskupuuh.

Huomaan luihuisten pöydässä naureskeluja, ja osoitteluja rohkelikon pöytään. En jaksa välittää siitä yhtään enempää kuin ennenkään. Jatkan herkullisen ruon syömistä, ja kertoen juttuja kesälomiltamme. Huomaan kuinka Dumbledore nousee seisomaan salin olevan mustan mikin taakse.
Sali hiljenee ja Dumbledore aloittaa puheen: Tervetuloa uudet sekä vanhat oppilaat Tylypahkan noita- ja velhokouluun. Tahdon kiittää upeita opettajiamme ja arvostettua matami Pomfreyta. Onnea kaikille uuteen lukuvuoteen ja tervetuloa vielä kerran, kiitos! Dumbledore lopetti puheen ja istuutui opettajien pöydän päätyyn.

Kaikki jatkavat ruokailua ja puheensorina alkaa uudelleen. Hetken kulutta minä, Harry, Ron ja Ginny nousemme pöydästä ja lähdemme rohkelikon oleskeluhuoneeseen.

Istuudumme takan eteen sulattelemaan täydellistä ruokaa. Unohdin kirjani rohkelikkojen pöytään suureensaliin joten lähden hakemaan sen. Kävelen lihavan leidin muotokuva-aukolle ja sanon "höyhensaapas"
lihava leidi avaa muotokuvan ja menen siitä ulos portaikkoon. Kävelen suureensaliin päin hitaasti ja tutkien maalauksia vaikka muistan useat ulkoakin. Yhtäkkiä törmään johonkin lämpimään ja tajuan törmänneeni ihmiseen...
Käännyn ja näen kirkkaan harmaat silmät naamani edessä.

"Malfoy" huudahdan kauhuissani!

"Kuraverinen." Malfoy sanoo ivallisesti!
Hän työntää minut seinää vasten jotta en pääse karkuun.

"Päästä minut pois luihuinen." sanon ivallisesti takaisin!!

"Uuu... Alatko isottelemaan? Sinunlaisellasi ei ole varaa sanoa minunlaiselleni valmiille valtiaalle mitään." Malfoy naurahtaa.

"En pelkää sinua vieläkään." sanon kyynel silmäkulmassa mutta pysyn vahvana!

Draco huomaa kyyneleen ja alkaa nauraa lapsellisesti lässyttäen: Voi pikku Granger ihan peloissaan!"

Yhtäkkiä esitän pyörtyväni maahan ja luiskahdan Malfoyn käden alta karkuun. Juoksen täyttä vauhtia mutta Malfoy on minua nopeampi ja saa otettua kiinni kaavustani. Kompastun lattialle selälteni ja Malfoy lentää suoraan päälleni. Hän makaa päälläni ja katsoo suoraan silmiini, hän katsoo huuliani ja on juuri painamassa pehmeät huulet omilleni...

Yhtäkkiä hän nousee salaman nopeasti siitä ja pinkoo portaat ylös karkuun. Nousen maasta ja tunnen selässäni polttavaa kipua. Lähden kävelemään suurtasalia kohti mutta alan nähdä asiat kahtena. Lattia pyörii ympyrää päässäni. Tipun, jatkan tippumista alaspäin.. Ja näen vain mustaa, muistikuvat loppuvat siihen!

LAITTAKAA TUO VALO POIS! Laittakaa se pois!!

Kuulen jonkun puhuvan:
"Tyttö houreilee unissaan!"

Mies vastaa: "Tuleeko hän kuntoon?"

"Uskoisin mutta siinä voi mennä aikaa." Naisen ääni sanoo.

Sitten pimenee....
Herään näen kasvoja yläpuolellani. En tunnista niitä... Olen peloissani, enkä voi liikkua. Musta tulee minua kohti. Tummuus kasvaa päässäni!. Yhtäkkiä tunnistan kasvot Harry ja Ron!

"Hermione! Hermione!" Ron huutaa todella kovaa.

Matami Pomfrey juoksee huoneeseen katsomaan minua.

"Kauanko olen ollut tässä?" Kysyn.

"Kulta, olet ollut siinä 4kk!" Matami sanoo rauhoittavasti.

"Harry mitä on tapahtunut?" Minä ihmettelen.

"En tiedä, löysimme sinut suursalin ovien edestä pyörtyneenä." Harry ilmoittaa.

"Ron onko tapahtunut jotain ihmeellistä?" Kysyn

"Ei ole! Ihmettelen vain kun Malfoy on kysellyt sinusta! Käynytkin kuulemma täällä tuomassa sinulle suklaata." Ron sanoo korvat punottaen.

"Okei! En muista yhtään mitään!? Lähdin hakemaan kirjaani ja Malfoy!" Sanon.

Laitan silmät kiinni ja nukahdan herään parin tunnin kuluessa uudestaan. Vierelläni istuu Dumbledore.

"Hermione Granger, miten voit? Heikottaako? Olet jäänyt opinnoissa hieman jälkeen, mutta kun sinä tervehdyt uskon sinun saavan muut kiinni opiskelemalla." Dumbledore sanoo hymyillen ja itsevarmasti.

"Joo, olen samaa mieltä. Voinko saavuttaa tänä vuonna enään V.I.P: ppiä?" Kysyn huolissani.

"Uskoisin että kunnon opiskelulla saavutat sinne tasolle." Hän sanoo hymyillen ja lähtee huoneesta.

Draco

Istun luihuisten oleskeluhuoneen takan edessä olevassa vihreässä nojatuolissa. Pansy jahtaa minua kokoajan. En haluaisi sanoa hänelle suoraan että ei kiinnosta. Päässäni on pyörinyt Granger, kuraverinen en saisi ajatella edes häntä. En saisi katsoa häntä. Minun pitäisi unohtaa hänet mutta en vain voi. Hän on fiksu, pörröpää, näsäviisas.. lopetan ennenkuin sanon sen yhden jota en haluaisi sanoa, kaunis. Hän on sitäkin en voi olla väittämättä sitä.

En ymmärrä itseäni. Isäni saisi sydänkohtauksen jos saisi tietää että minulla on tunteita kuraveristä, kaunista sellaista kohtaan. Ehkä kuraveriset eivät olekkaan kaikki niin hirveitä. Ei ainakaan se tietty, se yksi.

Lähden kävelemään kohti poikien makuusalia. Riisun kaavun, valkoisen paidan ja suorat housut. Menen sänkyyn ja katson kelloa. Kello näyttää 22.37 ihan tarpeeksi myöhä mennä nukkumaan.

Minua väsyttääkin jo tarpeeksi. Mutta huomiselle tiedän jo tehtäväni. En tiedä osaanko toteuttaa sen mutta teen sen parhaani mukaan. Olenhan kuitenkin Draco Malfoy eli itsevarma. Voin olla mitä vain, ja sitä aijon olla!

Kiitos kun luit #2 osan tästä dramione "sarjasta"! Laita kommenttia jatkanko ja mitä tykkäsit! Kiitos :)