Dramione (tauolla)

#8 bonus luku

Hermionen nk

Kipitän rivakkaa vauhtia suuntana rohkelikkojen oleskeluhuone. Pakko päästä hetkeksi miettimään ajatuksiani. Niitä on aivan liikaa. Miten voin huijata Malfoyta parhaani mukaan. Hän kiduttaa minua joten minä häntä. Jos vain voisin, lähettäisin Pansyn kauas pois. En voi sietää häntä. Minusta vain tuntuu siltä kuin, Malfoy oikeasti saat..
Ei, lopeta yli ajattelu Hermione. Se ei ole hyväksi.

"Salasana" sanoo rohkelikon muotokuva.
"Perhosen siipi" sanon ajatuksissani ja muotokuva aukeaa. Astun sisään huoneeseen ja huomaan vain Nevillen istuvan nojatuolilla. Hänestä ei olisi varmastikaan vaivaa.

"Hei" sanon Nevillelle.
"Moi" hän vastaa takaisin ajatuksissaan.

Kävelen pöydän ääreen ja avaan laukkuni. Otan sieltä tyhjän paperin ja kynän.
Voisin kirjoittaa Malfoylle kirjeen. Aijon huijata häntä oikeasti.

"Malfoy! Olet enemmän kuin useammin ajatuksissani. Kunpa ajattelisin samoin.   H"

Päätän hyväksyä kirjeen ja suljen sen laukkuni pohjalta löytyneeseen kirjekuoreen. Kuoren päälle kirjoitan vielä M kirjaimen. Heitän kirjeen laukkuuni ja päätän laittaa sen hänen laukkuunsa mahdollisimman pian.

"Neville? Mitä teet?" Kysyn ihmetellen Nevillen rauhallisuutta.
"En muista mihin laitoin mummoni lähettämän muistipallon." Hän sanoo hieman surullisena.
"Yritä muistella, kyllä se jostain löytyy." Sanon rauhoittavasti.

Vihdoin lähden syömään suureen saliin päivällistä. Vatsani kiittää kyllä siitä. Ainoa esteeni on enään Ron ja Harry. Ehkä he ymmärtävät jos selitän tilanteen heille. Ainakin toivoisin sitä.
Kävelen suuren salin ovista sisälle ja suoraan keskelle rohkelikkojen pöytään istumaan. Harmikseni kukaan kaverini ei ole syömässä, joten päädyn syömään yksin. Katseeni harhailee luihuisten pöydässä. Ensiksi katseeni harhailee Pansyyn. Seuraavaksi Goyleen sitten Grabbeen, mutta missä hän on. Missä Malfoy on? Ei hän ikinä ole yksin missään. Jatkan syömistäni kuitenkin hieman hämilläni. Päätän olla ajattelematta asiaa. Eihän se minulle kuulu. Olen aika ripeään valmis. Nousen pöydästä vatsa ihan täynnä. Minulla on vielä ennustamisen tunti. Harmikseni Malfoy ei ole siellä. Taidan saada vasta huomenna kirjeeni perille.

Malfoyn nk

"Ymmärrän kyllä. Joo joo." Sanon isälleni joka haluaa minun ymmärtävän jonkin asian. En tiedä edes mistä hän puhuu.
"Ymmärsitkö nyt aivan varmasti? Tämä on tärkeä asia Draco." Isä sanoo.
"Ymmärrän isä!" Tuhahdan hieman tuohduksissani jo.

Isäni lähtee jonnekkin Kalkaroksen kanssa ja lähden hajamielisenä toiseen suuntaan. Minulla on vielä taikaopin historian tunti ja loitsu tunti. Tylsiä molemmat valitettavasti.

"Draco!" Pansy huutaa ja on jo matkalla luokseni.
"Ei ei ei." Sanon itselleni ja käännyn kohti poikien vessaa. En jaksa häntä juuri nyt. Minun on saatava ajatella itsekseni rauhassa.
"Hei, minne menet?" Kuulen huutoja perästäni. Tiedän joutuvani vastaamaan hänen kysymyksiinsä vielä myöhemmin. En jaksa ajatella sitä kuitenkaan tällä hetkellä. Hetken vessassa oleltuani minun on kuitenkin kohdattava todellisuus. Joudun lähtemään seuraavalle tunnilleni. Joudun kohtaamaan myös Pansyn. 'Se minkä taaksensa jättää, sen edestä löytää' niinhän se sanonta menee.
Kävelen ripeästi seuraavalle tunnille huomatessani hänet, Hermionen. Hän katsoo minua ja kääntää katseensa pois. Hänen kävellessään ohitseni, ilmassa tuoksuu hänen niin kotoisa tuoksunsa. Minun on kuitenkin jatkettava matkaa.

Harryn nk

Odotamme Ronin kanssa Hermionea tunnille. Siirrymme kuitenkin luokkaan sillä häntä ei näy. Tämä ei ole hänen tapaistaan ollenkaan. Joku 5min tunnin alun jälkeen Hermione saapuu luokkaan ja istuu viereiseen pöytään. Yleensä hän istuu meidän kanssamme. Mitä hänelle on tapahtumassa. Katson Roniin joka tuijottaa Hermionea herkeämättä. Hänen ilmeensä kertoo sen että hän voisi vaikka räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Silloin opettaja saapuu luoksemme ja ennustaa minulle taas kuolemaa. Hän ennustaa minulle joka tunti kuolemaa, enkä ole kuollut vielä kuitenkaan. Olen kyllä monesti ollut hengenvaarallisessa tilanteessa, mutta niistäkin olen selvinnyt ehjin nahoin. Joko minulla on tuuria tai jokin voima suojelee minua. Päätän keskittää ajatukseni tunnin aiheeseen ja kuunnella välillä.

Hermione nk

Tunnin aihe ei kiinnosta minua. Olen opetellut sen jo tokana vuonna omasta tahdostani. Vilkaisen Harryn ja Ronin pöytään. Ron katsoo minua eikä minulla ole pokkaa tuijottaa takaisin. Toisin sanoen taisin hävitä tuijotus kilpailun. Katson kuinka opettaja menee taas kerran Harryn luokse ennustamaan kuolemaa varmasti. Tunhi tuntuu jatkuvan ikuisesti se kuitenkin vihdoin loppuu. Seuraava tunti menee nopeasti joten koulupäivä on jo ohi. Teen rohkelikkojen oleskeluhuoneessa läksyt ja sen jälkeen kertaan päivän koulujuttuja vielä uudelleen. Aikaa mennessä reilusti eteenpäin päätän lähteä jo nukkumaan. Huomenna saisin jo ujuttaa kirjeen Malfoylle.

Herään melkein kokonaan pirteänä ja lähden suoraan syömään. Syön vain hieman aamupalaa. Ensimmäiset tunnit ovatkin jo luihuisten kanssa. Taikaolentojen hoito on muutenkin kivaa sillä Hagrid opettaa sitä. En ole jutellut hänelle aikoihin. Tunnille päästyämme, saamme kaikki omat tehtävät suoritettavaksi. Minulla on joidenkin liskojen ruokkiminen. Malfoy taas sai osakseen pestä jokin häkki. Hän laskee laukkunsa pihalle nojaamaan Hagridin mökin seinustaan. Haen oman laukkuni sujautan kirjeen viittani taskuun. Lähestyn laukkua varovaisesti. Saan kirjeen perille kuitenkin suht turvallisesti. Malfoy ainakin jatkaa vain häkin pesua siirryn itsekkin ruokkimaan liskoja.
Myöhemmin kuulen jotain.

"Anna se takaisin!" Kuulen Malfoyn huutavan.
"Mitä jos en anna? Lyötkö tyttöä?" Kuulen Pansyn naisevan äänen sanovan takaisin Malfoylle.
"Olet enemmän kuin useasti ajatuksissani!" Kuulen Pansyn lukevan ääneen.
"LOPETA JO!!!" Malfoy huutaa niin kovaa että koko pihamaa hiljentyy. Hän katsoo minuun ja sulkee silmänsä.

Kiitos jos luit lupasin viikonlopuks bonus lukua ja siis toteutin sen sillä tavalla että tuli ainakin 500 wordiä pidempi luku kuin normaalisti😊 en tiiä oliko mikään kovin kiinnostava luku, kiitos kuitenkin.
Kiitos ja kumarrus💎