Dramione (tauolla)

#6

Dracon nk 

"Hermione tahdoin s sanoa vain yhden jutun.."

"Tarkoitan että t taidan olla unohtanut mitä piti tehdä." Sanon nopeasti ennen kuin hän ehtii hievahtaakaan.
Hän katsoo minua silmät kiiluen, kuin purskahtaessaan kohta itkuun. Sitten hän kääntää katseensa kirjaansa ja sulkee silmänsä, kuin odoittaakseen seuraavaa lausettani.

"Selvä. Minä näytän" hän sanookin yllättäen. Hätkähdän hieman mutta katseeni pysyy paikoillaan, hänessä. Hermione alkaa selittää tehtävönantoa ja päätän kuunnella sillä se olisi noloa kysyä taas uudestaan. Aloitamme tehtävät tehtävän jaon jälkeen. Hän tekee niin tarkkaa omaansa että, otan mallia hänestä ja alan väsertämään omaani.

"Et tainnut oikeasti suunnitella sanovasi sitä." Hän tokaisee yhtäkkiä.
"Anteeksi?" Kysyn hieman hämilläni. Katson varovaisesti häntä kasvoihin. Hänen keskikokoiset huulet ovat hieman raollaan. Silmät tuikkivat kuin tuhat tähteä. Hiukset niin ihanan pörröiset.
"Ei mitään." Hän sanoo.
"Mm sanon. Halusin sanoa että, olen muuttunut. Sanon melkein täristen.
"Mm!" Nyt vuorostaan hän sanoo.
Loppu aika puhumme vain jos on pakko. Työn valmistuessa valmiiksi palaamme luokkaan. Kaikki katsovat meihin päin ja nään Hermionen kiusaantuvan. Kalkaros ei ole huomannut meitä vielä joten kröhäytän kurkkuani hieman. Hän kääntyy meihin päin ovela ilme kasvoillaan.

"Sujuiko tunti hyvin Hra malfoy? Teistähän tulisi hyvä työpari seuraaviksi vuosiksi." Kalkaros sanoo ivallisesti.
"Ei kiitos." Tokaisen takaisin yhtä ivallisesti. Kalkaros katsoo minua kummastuneena ja katsahdan Hermioneen päin, häntä näyttää hymyilyttävän jokin. Hän katsoo minua silmiin ja hymyilee. Näen ensi kertaa hänen hymyilevän minulle. Hymyilen takaisin hieman ja hän kääntää katseensa lattiaan. Hänen ei tainnut haluta minun huomaavan että hän hymyili minulle. Naurahdan pienesti. Haen koululaukkuni penkiltäni ja lähden takaisin koulun käytäville. Kiiruhdan suureen saliin päivälliselle.

Tosi lyhyt luku mutta sain edes sen tehtyä. Kiitos ja kumarrus että luit ❤️