I hate that I love you

Sekaisin?

Olen vihainen. Olen vihainen Alexille, koska hän sai minut ihastumaan itseensä ja sitten vielä pussaa minua. Olen myös vihainen, koska Luca vain häipyi. Eniten kuitenkin olen vihainen itselleni. Miksi olen näin helposti pompoteltavissa? Miksi tulin näihin hemmetin bileisiin? Miksi en olisi jäänyt vain Amerikkaan? Ei olisi tarvinnut tutustua Alexiin. Ei olisi tarvinnut ihastua häneen. Mikä minua edes vaivaa. Oikeasti. Kaikista maailman ihmisistä se, joka ei arvosta minua pätkääkään. Minussa ja Alexissa ei edes ole mitään samaa.

Mitä jos vaan unohdan vaan kaikki tunteeni. Hankin jonkun "hyvän" poikaystävän. Ei minun tarvitsisi rakastaa sitä sillä tavalla. Kunhan hän olisi vain kiltti ja sellainen oppikirjan mukainen. Olisinko silloin onnellinen. Kuka on edes päättänyt onnellisuuden. Onnellisuus kuvataan aina tietyllä tavalla. Onko onnellista ihmistä oikeasti edes olemassa. Ne jotka sanovat olevansa onnellisia ovat päättäneet ja valinneet onnellisuuden, mutta ei onko se oikeaa onnellisuutta.

Menen hiljaa sisälle. Talossa ei kuulu mitään ääniä. Ei kyllä ihme, koska kello on yksi yöllä. Aika meni aika nopeasti. Laitan takkini naulakkoon.

Milloin Alex tulee kotiin? Aikooko hän nukkua siellä?

Nämä kysymykset pyörivät päässäni. Lähden Luca huoneeseen. Luca nukkuu sikeästi ja hän ei herää, kun tulen sisälle. Silitän Lucan otsaa. Hän on niin hyvä ihminen. Hän ei tekisi kenellekkää mitään pahaa paitsi ehkä Alexille, koska hän käyttäytyy Lucaa kohtaan niin idioottimaisesti. Nyt ymmärrän miksi Luca inhoaa Alexia niin paljon. Alex ja sen kaverit kiusaa Lucaa. Kokoajan ja ne on aikuisia. Voisiko Alex vain jättää Lucan rauhaan.

Herään valoon. En auringon valoon vaan Lucan lamppuun.

"Ai anteeksi, härätinkö? Luca kysyy.

"Et olin jo hereillä", valehtelen ja yritän hymyillä.

"Se eilinen...ei ollut sinun syysi, että lähdin sieltä sillä tavalla. Anteeksi", hän sanoo.

"Joo ei mitään... tai siis olisit vain voinut kertoa minulle niistä tyypeistä. Ei olisi tarvinnut mennä niihin helvetin bileisiin", sanon.

"No vuodessa on tapahtunut aika paljon... en oikeastaan... halua puhua siitä", Luca sanoo ja katsoo lattiaa.

"Ei tarvitse", sanon nopeasti.

"Mitä haluat tehdä tänään?", hän kysyy.

"En oikein mitään...sä voit mennä kirjastoon jos sä haluut", sanon. Haluaisin olla vain yksin.

"Jos sopii varmasti sulle niin kyllä se käy", hän sanoo. Minä nyökkään. Luca hymyilee hieman ja katsoo minua. Luca puhuu aina niin kohteliaasti, vaikka hänen ei pitäisi. Olen ihan hirveä kaveri. Pussailen hänen kiusaajansa kanssa. Miksi Luca ei ole kertonut Alexista jollekin? Minulle?