Veren tahrimat | Valmis✔️

3. [Mila]

2.7.2017  |  15.23

videotallenne alkaa

Kuvassa näkyy sama parrakas mies joka oli kahdessa edellisessäkin videossa, mutta tällä kertaa hänellä on valpas ilme kasvoillaan. Hän hieraisee partaansa ja alkaa puhua.

"Minä olen Pekka Tuominen ja olen kuulusteluhuoneessa numero kolme. Seuranani täällä on Mila Marttila, Eelis Koskisen murhan epäilty."

Kameraa käännetään, ja pian näkyviin ilmestyy silmin nähden pelokkaan näköinen tyttö. Hän katsoo hetken suurilla ruskeilla silmillään suoraan kameraan, mutta kääntää sitten katseensa pois.

"Kertoisitko täsmälleen, mitä tapahtui sen junamatkan aikana, jolloin Eelis Koskinen murhattiin?", kysytään kameran ulkopuolelta.

"Okei."

–

Kello taisi olla jotain kuus, kun me astuttiin junaan, johon oltiin ostettu liput jo aikasemmin. Meiän paikat oli niin, että Aura ja Leo istu vierekkäin ja mä istuin jonkun tuntemattoman viereen.

Mä katoin kuinka Aura ja Leo istu paikoilleen ja käännyin sitten mun paikkaa kohti. Mun vierustoveri istu jo paikoillaan. Mä riisuin repun pois selästä ja istuin paikoilleni, joka oli keskikäytävän puolella. Asetettuani repun mun jalkojen väliin lattialle, mä käänsin katseeni vierustoveriini, nuoreen poikaan.

– Moi, sanoin hymyillen pienesti. Poika käänsi katseensa ikkunasta muhun. Sillä oli lähes mustat, lyhyeks leikatut hiukset ja hätkähdyttävän siniset silmät.

– Moi, poika vastas.

– Mä oon Mila, esittäydyin ja poika kerto nimekseen Joel, minkä jälkeen me käteltiin kömpelösti. Keskustelu oli muutenkin aluksi tosi kankeeta, mutta pian me onneks selvittiin alkukankeudesta ja keskustelu lähti sujumaan.

Mä kerroin Joelille paljon ittestäni, mutta Joel oli paljon harvasanasempi. Se vältteli kertomasta mitään perheestään tai siitä mistä oli tulossa ja mihin menossa. Se kerto ainoastaan sen, että aiko jäädä Riihimäellä pois. Siitä huolimatta Joel oli mukavaa seuraa.

Jossain vaiheessa myös kuulutettiin jotain ravintolavaunusta, ja siitä, että Riihimäellä olis seuraava pysähdys, tosin siihenkin kerrottiin olevan vielä parikymmentä minuuttia. Se kuitenkin tarkoitti, että pian mä joutuisin istumaan yksin.

Jonkun ajan kuluttua Aura ja Leo tuli kysyy, et lähtisinkö mä ravintolavaunuun. Mä vastasin meneväni Joelin kanssa myöhemmin, vaikka en tiennykkää meinasiko Joel käydä siellä ollenkaan, eihän siihen ollu enää pitkä aika kun se jäis pois.

Aura ja Leo oli just lähtemässä, kun niiden ohi pyyhälsi joku poika, kaataen Auran melkein kumoon. Se poika juoksi aika nopeesti ohi, mutta mä olin silti aika varma, että olin nähny sen joskus koulussa. Se oli just sellanen hiljanen ja syrjään vetäytyvä tyyppi, eikä puhunu juuri kenenkään kanssa. Mä en kuitenkaan vielä sillon saanu sen nimeä millään mieleen, vaikka mä nyt tiiänki et se oli tietysti Eelis Koskinen.

Leo ja Aura yritti jatkaa matkaa, mutta ei ne kovin pitkälle päässy, ku joku mies juoksi niiden ohi ja tönäs Leon pois tieltään, niin, että se lensi suoraan mun syliin. En voinu olla nauramatta. Leon mielestä tilanne ei tosin vissiin ollu ihan yhtä hauska, koska se nousi nopeesti pystyyn ja mulkas mua suu tiukkana viivana. Mä vaan hymyilin takasin. Pian Aura ja Leo kuitenki katos seuraavaan vaunuun, pois mun näkyvistä.