Mä pelkään äiti
tunteeni juoksevat kivisiä rappuja pitkin
tujotan vaan ja oon siinä niin helpolla
Pelottaa tää pimeys
Nää syvät uurteet mielessä,
mustat tummat aukot koska saan ne pois
voinko ne hukuttaa
mitä jos itsenikin hukutan samalla
Suurin pelkoni
Kuoleman säkeet
niiden pelko mua repii
Mitä jos
kysymys pieni pelottaa
entä jos se haluu pelastaa
ja sittenkin tappaa
Äiti äiti en haluu kuolla,
anna mun tulla syliis
anna mun pitää kädestäs ja itkee itseni uneen
Sanoin aikani mun on tullut
mut ei se oo
mitä teen kun ruumis on jo revitty
nyt tiedän
en tahdo kuolla
en tahdo lentää lintuna pois
Äiti äiti auta minua pidä musta kii
haluun elää
elää ja pelätä
YOU ARE READING
Huutoitkua auringonlaskussa
PoetryTekotaiteellisuus huipussaan, tunteiden purkua, runoyrityksiä ja synkkää elämää