Nothing is over

3. Hengittäminenki sattuu

Heräsin parin tunnin päästä ja oloni oli jälleen kauhea. Särkylääkkeen vaikutus alkoi jo hiipua. Yritin syödä vähän Louisin valmistamaa italianpataa, mutta tuntui että kaikki mitä laitan suuhuni tulee ylös. En pystynyt paljoa syömään ja suljin vain silmäni jatkaakseni unia. Louis silitteli hellästi hiuksiani istuen vieressäni sängyllämme. Lopulta nukahdin rauhalliseen uneen.

Heräsin taas kahden tunnin päästä. En tiennyt mitä kello oli, mutta sen verran ulkona alkoi hämärtää, että aika paljon. Louis ei ollut huoneessa, joten niin paljoa kello ei kuitenkaan voinut olla. Oloni oli pahempi kuin aamulla. Hengittäminenkin sattui. Yritin huutaa Louisia huoneeseen, mutta en saanut ääntä tulemaan. Kurkkuni oli kuiva kuin Saharan autiomaa.

Pian Louis onneksi tuli huoneeseen ja toi lasillisen vettä. Sain vähän ääntä tulemaan ja kerroin hengittämisen sattumisesta tuolle. Siitä vasta härdelli alkoikin. Louis pakotti minut lähtemään kanssaan päivystykseen. No enhän minä sitten meinannut pysyä pystyssä, kun olo oli niin heikko. Vihdoin pääsimme autoon ja Louis lähti ajamaan kohti sairaalaa niin kovaa kuin nopeusrajoitukset antoivat myöten.

Pääsimme sairaalaan ja istuimme odottamaan vuoroani. "Oliks tää nyt ihan tarpeellista tulla tänne?" kysyin heikolla äänellä, jonka juuri ja juuri sain ulos suustani. "Oli. Toi ei oo enää mitää normaalii kuumetta jos hengittäminenki sattuu", Louis sanoi. Nojasin pääni mieheni olkapäähän ja suljin silmäni.

Meinasin juuri nukahtaa, kun minut kutsuttiin tutkimushuoneeseen. Pysyin hädin tuskin hereillä, kun lääkäri mittasi tulehdusarvoni ja kuunteli hengitysäänet sekä sydämen sykkeen. "Tulehdusarvot on nii koholla, et pitää mennä röntgeniin", lääkäri totesi ja laittoi lähetteen röntgenosastolle. Lähdimmekin samantien kohti röntgenosastoa maanalaisen käytävän kautta potilasmönkijän kyydissä.

Istuin röntgenosaston aulaan odottamaan vuoroani. Kauaa en ehtinyt odottamaan, kun minut jo kutsuttiin huoneeseen. Minusta otettiin keuhkojen röntgenkuvat. Röntgenlääkäri sanoi, että minulla on keuhkokuume. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko jäisin sairaalaan tiputukseen tai menisin kotiin lääkkeiden kanssa ja tulisin sairaalaan takaisin mikäli oloni ei paranisi parissa päivässä.

Louis olisi halunnut, että jään sairaalaan saamaan hoitoa, mutta minä halusin kotiin eikä hän voinut minua kieltääkään. Lähdimme kotiin lääkkeiden kanssa. Tai aamulla pitää käydä apteekissa hakemassa lisää, mutta sain lääkkeitä sen verran mukaan, että pärjään aamuun. Kotiin päästyämme Louis passitti minut samantien sänkyyn ja lähti tekemään minulle iltapalaa. Pian tuo tulikin iltapalatarjotin mukanaan huoneeseemme ja nousin istumaan pystyäkseni syömään helpommin.

En olisi kaivannut mitään keuhkokuumetta tähän kaikkeen hässäkkään. Lääkäri kielsi harrastamasta mitään raskasta liikuntaa jopa kuukauteen, jotta keuhkoni palautuisivat kunnolla eikä tulisi mitään jälkitauteja. "Syö nyt ja sit aletaan nukkuu", Louis patisteli. Hörppäsin vettä ja otin lääkkeet ennen kuin aloin syödä leipää ja jogurttia mitä Louis toi minulle.

Nukahdin melkein samantien, kun suljin silmäni. Oloni oli niin heikko. Aamulla oloni oli jo huomattavasti parempi lääkäristä saatujen lääkkeiden ansiosta. Louis lähti aamupalan jälkeen hakemaan lisää niitä, koska tosiaan sain lääkäristä vain eilisen lääkkeet, koska apteekit eivät olleet enää auki. Lepäilin olohuoneen sohvalla, kun Louis palasi kotiin ja toi minulle lääkkeeni sekä piristykseksi suklaata.

Hymyilin Louisin ihanuudelle ja nousin sohvalta ylös. Kaappasin rakkaani syleilyyni ja painoin suudelman tuon huulille. "Mul on jo paljon parempi olo, kiitos lääkkeiden", kerroin suudelman jälkeen. "Tosi hyvä. Pian oot taas oma ittes", Louis sanoi naurahtaen ja painoi suukon poskelleni. Istuin pianomme ääreen. Annoin sormien liikkua koskettimilla ja lauloin samalla soittaessani. Louis istui sohvalle kuuntelemaan. Tiesin hänen pitävän siitä, kun laulan. Hän oli sanonut niin aina kuullessaan lauluani.

//Ääh miten voin kadottaa jo viikossa tatsin kirjottamiseen.. Lauantai tulee olemaan elämäni kamalin päivä, nimittäin sillon on serkun hautajaiset😭😭💔