Nothing is over

9. "Kuka oot ja mitä teet täällä?"

Aamupalapöydässä oli hiljaista. Minä ja äitini olimme niin väsyneitä, että jaksoimme hädin tuskin pitää silmiämme auki. "Jospa te molemmat menisitte takaisin nukkumaan ja mä lähden sillä aikaa käymään lenkillä", Louis sanoi. "Ehkä se ois järkevintä", totesin. Äiti havahtui hereille, kun kosketin hänen olkapäätänsä. "Mee säki jatkamaan vielä unia", sanoin tuolle hymyillen ja lähdin nukkumaan.

Ennen nukahtamistani kuulin ulko-oven kolahtavan Louisin lähtiessä lenkille. Nukuin sikeästi kolme tuntia. Äitini nukkui vielä käydessäni hiljaa kurkkaamassa vierashuoneen ovella. Louis oli palannut lenkiltään jo kaksi tuntia aiemmin. Hän oli katsomassa televisiota, kun menin alakertaan. "Oliko hyvä lenkki rakas?" kysyin ja painoin suudelman mieheni huulille.

"Joo olihan se", Louis vastasi hymyillen. Istuin tuon viereen sohvalle katsomaan televisiota. Nojailimme toinen toisiimme. Kova koputus ulko-oveen keskeytti herkän hetken Louisin kanssa. "Mä voin mennä avaamaan", sanoin nopeasti ja nousin ylös. Ovella oli tuntematon mies. "Kuka oot ja mitä teet täällä?" kysyin. "Onks Anne täällä?" tuo kysyi. "Kuka oot?" kysyin uudestaan.

"Kerro nyt vaan onko Anne täällä vai ei!" mies ärähti. "Ei ole", vastasin ja paiskasin oven kiinni miehen nenän edestä. Sen oli pakko olla John. "Kuka se oli?" Louis kysyi herättäen minut ajatuksistani. "Ei se kertonu nimeään, mut sen oli pakko olla se John joka pahoinpiteli äidin", selitin.

"Soitetaan poliisille", Louis sanoi ja otti kännykän taskustaan. Hätäkeskuksesta vastattiin nopeasti ja Louis selitti tilanteen. Meni jonkin aikaa ennen kuin poliisi tuli. Äiti heräsi vähän ennen kuin poliisit tulivat ja kerroimme hänelle Louisin kanssa miehestä oven takana. "Voi samperi, se ei voinu olla kukaan muu ku John", äitini panikoi. "Shh rauhotu, poliisi on tulossa", rauhoittelin hysteerisenä ympyrää pyörivää äitiäni.

Halasin äitiä ja silittelin hänen selkäänsä rauhoittaakseni häntä. Ovikello soi ja Louis avasi oven. Kaksi poliisia astui sisälle ja kyseli meiltä kaikkea mahdollista Johniin ja äskeisiin tapahtumiin liittyviä asioita. Äiti alkoi jälleen hysteerisesti itkeä. Pidin häntä halauksessani ja kuiskailin rauhoittavia asioita hänen korvaansa.

"Monta poliisipartiota on tuolla etsimässä Johnia ja mekin tästä lähdemme heidän avukseen", poliisit lopulta sanoivat ja lähtivät. Äiti rauhoittui vihdoin ja Louis toi hänelle teekupin. "Kiitos", äitini sanoi hymyillen pienesti. "Nyt istut alas ja hörpit ihan rauhassa sitä teetä", sanoin ja ohjasin äidin sohvalle istumaan.

"Pärjääks sä äitin kans, jos mä lähen käymään kaupassa?" kysyin Louisilta napatessani avaimet lipaston päältä. "Joo tottakai pärjään", mieheni vastasi. Puin takin päälleni ja lähdin autolla kauppaan. Pääsin hedelmäosastolta leipäosastolle, kun näin sen saman miehen, joka kävi ovellamme hetkeä aiemmin. Yritin pysyä huomaamattomana, mutta mies näki minut ja lähti tulemaan kohti.

Jalkani eivät totelleet, kun yritin nopeasti lähteä pois. Jähmetyin vain paikalleni. "Sinä valehtelit minulle. Tiedän sinun tietävän missä äitisi on ja tiedän, että hän on sinun luona", mies sähisi korvaani. "En oo kuullu äitistä mitään muutamaan päivään", selitin mahdollisimman vakuuttavasti. "Älä valehtele", mies rähisi ja tunsin kuinka nyrkki osui lujaa kasvoihini. Lyyhistyin maahan ja kuulin vain kuinka vartijat riensivät paikalle ennen kuin menetin tajuntani.

//Tällane luku täl kertaa.. Haittaaks teitä, jos kirjottaisin tähän tarinan väliin torstaina luvun mun serkun muistolle, ku sil ois 26v synttärit torstaina?😭💔 Poistan sen tekstin kyl sit loppuviikosta