Just mun tuuria

Haastattelu

Kävelen Oslon katuja pitkin. Se on kaunis kaupunki. Olen menossa Norjan suurimman sanomalehden VD:n (Verdens Gang) pääkonttorille. Olen siellä kesätöissä. Ja olen siis Mona. Olen 15-vuotta. Menen syksyllä peruskoulun toiseksi viimeiselle luokalle eli 9-luokalle. Vedän konttorin oven auki. "Hei Mona!"
"Moi!" Vastaan lehden päätoimittajalle Ginalle.
"Mulla on tänään sulle erityinen juttu!" Gina intoilee.
"Jaa. Mikä?" kysyn kiinnostuneena.
"Sä pääset haastattelemaan Marcusta ja Martinusta!" Gina kiljaisee.
"Ai." en ollut enää yhtään niin innostunut.
"Ne tulee tänne Osloon äänittämään uutta biisiään ja sä pääset katsomaan." Gina odottaa selvästi minun olevan innoissani, joten hymyilen hänelle ja sanon: "Sehän on hienoa. Milloin lähden?"
"Nyt!"

Seison suuren kerrostalon edessä. Ginan sihteeri Vida heitti minut tänne. Hänen nimekseen sopisi paremmin Diva. Hän on 18-vuotta ja harvinaisen ärsyttävä. Kaikki toimituksessa ovat alle 30-vuotiaita. Minä olen nuorin. Astun ovesta sisään. Äänitysstudio on kuudennessa kerroksessa. Päätän mennä portaita.
"Sinä olet varmaan Mona?" Tiukan näköinen nainen sanoo heti, kun pääsen ylös.
"Joo."
"Minä olen Marion. Sävelsin Marcuksen ja Martinuksen uusimman kappaleen, jota he tänään ovat äänittämässä."
"Okei." Nainen on varmasti yli 50-vuotta. Hän ei vaikuta kovin mukavalta.
Marion kurtistaa otsaansa ja sanoo: "Seuraa minua."
Näen kaksi toisiltaan näyttävää poikaa äänityskopissa.
"Tässä menee ehkä puoli tuntia ja sitten pääset haastattelemaan heitä", Marion sanoo.
"Sori mä en huomannut teitä. Mä olen Asrod. Mä autan miksaamaan tän biisin", Mukavan näköinen mies sanoo.
"Kiva tavata." Kättelen miestä.
"Noniin. Sitten b-osa. Valmiina Marcus.?"
"Joo."
Jaa siinä minä istun seuraavan puoli tuntia. Katsomassa poikia, joista en todellakaan pidä.