Just mun tuuria

Treffit Martinuksen kanssa

Juoksen portaat alas kadulle. Olen odottanut koko päivän treffejä Martinuksen kanssa.
"Moi!" Tinus halaa minua heti, kun astun ovesta ulos.
"Moi", vastaan.
"Lähdetään, ettei meille tule kauhean kiire."
"Minne me ollaan menossa?" Kysyn.
"Näet sitten." Tinus virnistää.
"Miten Marcuksen kanssa muuten meni?"
"No se ei puhunut mulle melkein yhtään, mutta ei se yrittänyt kuristaakaan mua."
"Okei", sanon. Nousemme taksiin. Yritän katsoa ikkunasta minne olemme menossa, mutta en näe mitään vihjeitä. Lopulta pysähdymme. Martinus maksaa matkan ja nousemme autosta. Olemme suuren kallion juurella.
"Menemmekö me tuosta ylös?" Kysyn Martinukselta.
"Jep. Pelottaako?" Tinus nauraa kauhistuneelle ilmeelleni.
"Ei. Tai joo. Kyllä pelottaa", Vastaan.
"Ei tarvitse pelätä. Mä oon tehny tämän ennenkin. Mä autan sua", Martinus sanoo.
"Kiitos." Suutelen häntä.
Martinus auttaa minua pukemaan valjaat, jotka olivat valmiina odottamassa meitä.
"Minä menen edeltä ettet tipu päälleni", Tinus sanoo.
Martinus lähtee kiipeämään. Menen hetken päästä hänen perässään. Kiipeäminen menee hyvin. Olen melkein ylhäällä. Sitten jalkani lipsahtaa. Jään roikkumaan käsieni varaan.
"Apua! Mitä mä nyt teen?" Huudan Martinukselle.
"Älä panikoi kyllä ne valjaat kestää. Etsi vaan uusi jalansija", Tinus huutaa.
Löydän nopeasti jalansijan ja jatkan kiipeämistä. Kun pääsen ylös, hymyilen Tinukselle. "Se oli mahtavaa!"
"Eikö ollutkin!" Martinuskin hymyilee leveästi. Menemme istumaan penkille ja katsomme siellä auringonlaskua. Martinus ottaa käteni hänen käteensä.
"Miksi sä haluat olla mun etkä Marcuksen kanssa?" Hän kysyy.
"Mulla vaan on rennompi olo sun kanssa kuin Macin." Sanon.
Istumme siinä kauan puhumatta mitään, mutta se ei silti ole yhtään kiusallista. Minä todella pidän Martinuksesta.