Just mun tuuria

Lohturuokaa

"Mennääks rannalle?" Kysyn aamulla.
"Anja voi olla siellä", Tina empii.
"Ihan sama", sanon.
"No okei sitten", Tina myöntyy. "Mutta mennään ensin syömään aamupalaa."
"Joo", sanon ja lähdemme alakertaan.
Tinan äiti on keittiössä juomassa kahvia.
"Ai tekin heräsitte." Tinan äiti hymyilee.
Katson kelloa, joka on melkein 12.
Syömme nopeasti leipää ja lähdemme rannalle. Lainaan Tinan toista uimapukua, koska asun kaupungin toisella puolella. Kun kävelemme rantaa kohti, katson puhelintani. Se on sammunut.
"Mikä päivä tänään on?" Kysyn.
"Maanantai", Tina vastaa ihmeissään.
"Mun pitäisi olla töissä!" Tajuan äkkiä.
"Voi ei", Tina sanoo.
Lähden juoksemaan työpaikalleni.
"Nähdään myöhemmin!"  huudan Tinalle.

"Missä sä olet ollut?" Pomoni odottaa minua aulassa.
"Sori kauheesti. Mä olin mun kaverilla ja mä en yhtään tajunnut, että tänään on töitä", selitän nopeasti.
"Mä en voi enää katsoa tätä läpi sormien", Gina sanoo. "Sä olet viime aikoina tehnyt työsi huolimattomasti ja nyt vielä tämä!"
"Mä oon tosi pahoillani..." aloitan.
"Musta tuntuu, että sun on parasta lopettaa ", Gina pamauttaa. "Ja mä en voi kyllä kirjoittaa sulle suositusta tästä."
"Voisiks mä kuitenkin yrittää vielä", yritän.
"Ei tää oli nyt tässä", Gina sanoo. "Mene siivoamaan työpisteesi."
"Okei", sanon ja lähtiessäni laahustamaan pois kuulen ärsyttävän työkaverini Vidan tirskuivan.

Puhelin tuuttaa hetken ennen kuin Martinus vastaa: "Moi, täällä on kauheasti tekemistä, kun me aletaan heti tehdä uutta levyä", hän selittää.
"Okei..." vastaan vaisusti.
"Mikä hätänä?" Tinus kysyy välittömästi.
"Mä sain potkut", nyyhkäisen.
"Hei, ei se mitään", Martinus lohduttaa heti. "Se oli vain työ, niitä tulee uusia."
"Niin... Mun pitää mennä", sanon vaisusti.
"Okei moikka", Tinus sanoo.

Kävelen mäkkärille päin samana iltana. Nyt, kun Tinus ei ole täällä, tarvitsen lohturuokaa. Kun avaan mäkkärin oven, kuulen takaani tutun äänen: "Tossa se on."
Käännyn katsomaan, ja Anja seisoo takanani joidenkin tyttöjen kanssa.
"Uskomatonta, että Tinus on ton kanssa. Sehän on ruma kuin mikä!" Yksi ilkeän näköinen tyttö sanoo, ja muut vain nyökkäilevät.
"No, ne on varmaan jo eronneet. Toi on kauhea lohtusyöjä", Anja sanoo äänellä, joka kuulostaa nyt vieraalta, ennen Anja ei olisi ikinä sanonut mitään tuollaista. Muut tytöt tirskuvat.
"Miksi sä esitit mun parasta kaveria niin monta vuotta, jos sä oikeasti vihaat mua?" sanon ja katson suoraan Anjaan.
Anja näyttää hetken hämmentyneeltä, mutta palauttaa sitten kasvoilleen ylimielisen ilmeensä. "Mä kuvittelinkin monta vuotta, että me ollaan parhaita kavereita, mutta vähän aikaa sitten mä tajusin, että mä olin sulle vain joku vitsi, jonka voi hylätä, kun tapaa kivan pojan", Anja vuodattaa.
En osaa sanoa siihen mitään, joten käännyn vain pois ja pidättelen kyyneleitä. Tilaan tuplasti enemmän mäkkisafkaa kuin normaalisti.