Blyren näkökulma~
On taas aamu. On kevään puoliväli, ja kevään tuntien linnut laulavat ja vanhaa kiviseinää kohti porottava aurinko on nousemassa yhä korkeammalle. Tiedän että tunnin päästä säteet yltäisivät ikkunan korkeudelle ja läpäisisivät hetkessä vahvan lasin jonka puista kehystä koristaa pitkät, vaaleanpunaiset kankaanpalat. Tavallisesta poiketen en kuitenkaan saisi herätä vasta tuolloin, kun pienet säteet sokaisisivat kasvoni.
Äitini on käynyt oven toisella puolella ainakin kymmenen kertaa muistuttamassa suuresta päivästä. Sänky tuntuisi niin mukavalta juuri nyt. Ehkä minun ei tarvitsisi nousta vielä, ajattelen. Tiedän kyllä että tänään minä pukisin päälleni vaaleanpunaisen röyhelömekon johon perheeni on käyttänyt suunilleen kaikki rahansa, ja korkokengät joissa en pysyisi helposti pystyssä. Luomilleni laitettaisiin kallista väriä, joka kimaltelisi kauniisti valossa ja poskilleni sivellettäisiin hienostunutta punaa. Saisin lainata äitini kallisarvoisia timanttikorvakoruja. Tänään minun olisi vihdoin näyttää kunnioitusta -kuten äitini on miljoonan kerran sanonut.
Siispä lasken jalkani kylmälle puulattialle ja kävelen vaatekaapilleni.
Avaan puiset ovet, ja tutkiskelen tarjontaa. Kaappi on täynnä mekkoja, ja kauniita balleriinoja. Mikään ei vain sovi minulle.
Lopulta monen vaihdon jälkeen päätän pukea sinisen leninkini ja matalapohjaiset, vaaleanruskeat kenkäni. Juuri kun olen sulkenut kaapin ovet, kuulen äitini askeleet oven toisella puolella. "Blyresta tule jo, meillä on kiire!" Kiire? Kiire minne? Tanssiaiset alkavat vasta iltapäivällä, aurinko ei ole vielä edes noussut. Avaan kuitenkin oven, ja nyökkään vastaukseksi.
Kävelen äitini perässä alakertaan ja juuri kun olen istumassa pöydän ääreen, äitini pudistaa päätään. "Ei, tänään emme syö aamupalaa täällä." Olen hämilläni, missä sitten? Äitini viitoo minua eteiseen pukemaan takin päälle. Teen niinkuin käsketään, ja puen vaaleanpunaisen takin ylleni. Mitäköhän on tapahtumasa? Kun olemme molemmat pukeneet takit päällemme, äitini avaa ulko-oven hymyillen. Kävelen vaistomaisesti ovesta ulos, ja vasta muutaman metrin käveltyäni huomaan jotain uutta, lunta.
YOU ARE READING
Bly
FantasyJokaisella arÿther kansalaisella on kehossaan riimuja. Ne kertovat tehtävän ja arvon. Riippuen elämän pituudesta niitä voi olla muutamia, tai kymmeniä. Jokainen saa jo vauvana riimun, jota nimitetän pyhyydeksi. Se annetaan sen mukaan onko henkilö ni...
