Bly

kolmas luku ~ maisema vaihtuu ~

~Blyren näkökulma~

Se on lunta. Valkoista pientä höttöä, joka jää hiekkatielle ja muodostaa paksun lumipeitteen. Se on niin.. niin kaunista. Täälä ei ole koskaan satanut lunta, eikä todellakaan keväällä. Olen nähnyt paljon kuvia lumiukoista ja pienistä lapsista pulkkailemassa mäkeä alas. Mutta kaikista eniten minua viehättä lumi, se kun se leijailee taivaalta kohti pientä kylää.
Olen ilmeisesti ihaillut tätä näkyä hetken, sillä tunnen kevyen tsputuksen olallani. "Mitä?" Saan sanottua säikähdykseltäni. Äitini hymyilee, ja lähtee kävelemään pitkin valkeaa polkua.

Olemme kävelleet jonkin aikaa, kunnes huomaan olevamme pienen kahvilan kulmalla. Äitini käskee odottaa hetken, ja häviää kahvilan uumeniin. Mitäköhän hän aikoo? Ehkäpä aamupala puiston penkillä? Hetken päästä äitin tulee kahvilasta ulos, muttei yksin. Hänen seurassaan on joku. Joku nainen. Nainen hymyilee lempeästi, ja ottaa kädestäni kiinni, en ehdi reagoida, hän sai minusta otteen, ja samalla kaikki pimeni.

Huomaan olevani sängyssäni. En tiedä ollenkaan onko nyr päivä vai yö. Päätäni särkee ja on kylmä. Äkkiä muistan lumen, ja nousen sängyltäni ripeästi. Kun saavun ikkunan luo, pysähdyn, ja hengitän syvään. Otan verhoista otteen ja siirrän ne varovasti sivuun. Olen valmis näkemään ihastuttavan maiseman, mutta näen kirkkaan kevät ilman. Näinkö unta?