Part 6

410 28 2
                                    


Louis

Herätykseni soi 6.00 ja sammutan sen äkkiä, ennenkuin pieni poika vieressäni herää. Pomppaan ylös sängystä ja kiiruhdan vessaan pesemään hampaat. Puen vielä laivastonsinisen puvun päälleni ja lähden alakertaan tekemään aamupalaa.

Olen syönyt omat voileipäni, kun kello näyttää 6.20. Samassa Harry tassuttelee roikkuvissa vaatteissaan keittiöön.

"Huomenta Harry. Nukutko hyvin?" Utelen ja vedän pienemmän lempeään halaukseen.

"Mmm." Toinen hymisee kaatun minua vasten. Hän taitaa olla todella väsynyt.

"Mun pitää lähteä kohta töihin, niin jos söisit nyt vähän ja menisit takaisin nukkumaan?" Ehdotan pojalle ja hän selvästi säpsähtää 'lähteä' sanan kohdalla.

"E-ei, älä m-mene." Hän nyyhkäisee ja puristaa minut itseään vasten. "M-mua pe-lottaa ol-la yk-sin." Pienempi jatkaa.

"Shh." Hyssyttelen poikaa. "Mä olen töissä vaan kahteen iltapäivällä, sitten mä tulen tänne sun luo." Olen todella kömpelö lohduttamisessa ja kompuroin sanoissani.

"Mul-la ei oo näl-kä." Harry sanoo ja liikahtaa varautuneena pois päin minusta.

"Sun kyllä pitäisi syödä pikkuinen, että jaksat edes seistä." Puhun lempeästi pojalle ja hän rentoutuu hieman.

"O-okei, puo-likas lei-pä ois i-ihan ok." Hän sopertaa ja käy istumaan pöydän ääreen.

"Mitä haluut päälle?" Kysyn, kun leipä pomppaa paahtimesta.

"Mar-gariinia j-ja kurk-kua."

Lasken pöydälle puolikkaan paahtoleivän palasen ja katsahdan kelloon. Herranjestas! Nyt on kova kiire vartin päästä pitää olla kokouksessa.

"Sori pieni, mulla on kamala kiire, mutta lupaa mulle että syöt ton leivän." Katsahdan häntä ankarasti, mutta hellästi ja huikkaan heipat, ennenkuin ulko-ovi pamahtaa kiinni.

Harry

Syön leivän hitaasti mutustellen ja juon kupin vettä. Mitä hittoa menit tekemään! Alitajuntani on raivoissaan minulle, mutta sysään sen äänen pois.

Kun nousen ylös, ruoka nousee suuhuni ja astiat putoavat kilahtaen lattialle. Kompuroin nopeasti vessaan ja oksennan kaiken ulos. Ruoansulatukseni ei ole tottunut näin suureen ruokamärään.

*

Louis

Avaan ärtyisänä kotioveni ja paiskaan oven kiinni. Riisun merkkitakkini ja heitän sen naulakkoon, kengät lentävät nurkkaan jaloistani.

Kävelen keittiöön ja järkytyn näkymästä...

//Ei huolta, jatkan vielä tänään. Mulla on nyt motivaatiota, kun oon vähän kipeenä 🤕. -Elli//

I'm sorry [Larry Stylinson fanfic in finnish]Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon