I'm sorry [Larry Stylinson fanfic in finnish]

Part 10

•Harry•

Olen juuri saanut lukion ensimmäisen luokan todistuksen käteeni ja yritän etsiä Louisia suuresta ihmisvilinästä. Kurkkuani alkaa kuristaa ja ahdistus puskee lävitseni, kun tajuan jääneeni suuren ihmismassan keskelle.

Hengitykseni tihentyy ja silmäni alkavat vetistyä. Pelastajani kuitenkin saapuu paikalle juuri oikealla hetkellä.

"Rakas mä olen tässä", Louis kuiskaa kyykistyen eteeni.

Heittäydyn vanhemman kaulaan ja hän nostaa minut syliinsä. Kuulen ilkkuvaa naurua ja Louis lähtee kävelemään pois.

"Mennään kotiin, Harry", Louis sanoo ja kantaa minut Porschelleen.

Hyppään pois hänen sylistään ja istun etupenkille. Louis tulee autoon ja lähdemme ajamaan kotiin päin.

Louis on ollut vaisu koko matkan ajan ja mietin onko hänellä kaikki hyvin.

"Louis, onko kaikki okei?" päätän viimein kysyä.

"Joo on, tää ei liity mitenkään suhun, Anteeksi kulta", Louis huokaisee.

"Okei"

*

"Harry, alapas pakkaamaan kohta täytyy lähteä", Louis huutaa alakerrasta.

"Joo joo", huudan takaisin ja nousen sängyltä. Olemme lähdössä Louisin kanssa Viroon, josta lähdemme ajamaan Ranskaan. Laivamme lähtee jo neljän tunnin päästä enkä ole edes aloittanut pakkaamista.

"Louis tuu auttamaan!" huudan hetken vaatteita katseltuani.

Louis juoksee ryminällä portaat ylös ja ilmestyy hengästyneenä huoneeseen.

"Mikä hätänä?" hän kysyy.

"Um... mä en tiedä mitä mun pitää pakata", kuiskaan.

"Voi rakas, olisit heti sanonut", Louis hymähtää ja nostaa minut lattialta syliinsä.

"Annas kun mä autan"

*

Pidän tiukasti Louisin kädestä kiinni kun kävelemme terminaalissa kohti laivaa. Ihmisiä on kamalasti ja se ahdistaa minua. Louis vetää perässään suurta matkalaukkua, päädyimme lopulta ottamaan yhteisen laukun.

Tahtomattani kurkustani purkautuu nyyhkäys ja Louisin katse napsahtaa samantien minuun. Hän työntää meidät sivuun ja kyykistyy eteeni.

Lasken pääni alas ja pyyhin poskelleni ehtineen kyyneleen pois. Louis nostaa pääni häntä kohti ja näen miehen huolestuneen katseen.

"Hei", hän kuiskaa.

"Kaikki on hyvin", Louis hymyilee lempeästi.

"Ahdistaa", kuiskaan hiljaa.

"Mä tiedän, rakas. Mutta ei ole mitään hätää", hän puhuu rauhoittavasti ja kiertää vahvat kätensä ympärilleni.

"Kohta päästään hyttiin", hän vielä jatkaa ja lähtee vetämään minua kohti laivaa.

*

Istun hyttimme ikkunalaudalla ja katselen pelokkaana ulos. Laiva lähtee aivan pian ja minua alkaa pelottaa enemmän.

"Harry onko sulla jo nälkä? Ajattelin jos mentäisiin syömään tonne keulaan", Louis huutelee kylpyhuoneesta ja kävelee luokseni.

Kun käännän vitivalkoisen naamani häntä kohti, miehen ilme muuttuu taas huolestuneeksi.

"Rakas ootko sä kunnossa?" Louis kysyy ja nyökytän päätäni, sitten muutan mieltäni ja ravistan päätäni.

"M-mitä jos tää laiva uppoaa", änkytän peloissani. Samassa huomaan laivan lipuvan jo pois satamasta ja hengitykseni tihentyy.