I'm sorry [Larry Stylinson fanfic in finnish]

Part 2

•Liam•

Ryntään yläkertaan ja pusken melkein huoneeni ovesta läpi. Ensimmäisenä silmäni suuntautuvat Harryyn joka itkee lattialla sänkyni vieressä.

"Harry oletko sä kunnossa? Mihin sattuu? Voi Harry-kulta." Säntään pojan vierelle ja nappaan hänet syliini. Keinuttelen häntä hetken istuen risti-istunnassa, kunnes pienempi yrittää sanoa jotain.

"Li—" nuorempi yrittää sanoa jotain minulle, muttei saa koottua lausetta.

"Shh kultapieni rauhoitu ensin." Kuiskaan pojalle samalla nousten lattialta ja istuen sängylle.

"Liaam, m-mu-n y-ylä-s-selkään sa-t-tuu to-si pal-jon." Pienempi takeltelee kyyneleidensä seasta.

"Mä nostan nyt sut vatsalleen tohon sängylle ja katon tuliko siihen mitään, kun sä putosit tosta sängyltä." Kerroin rauhoittavalla äänensävyllä viestittäen toiselle rauhallisuutta.

Nostin Harryn tärisevän kehon keskisängylle ja rullasin hupparin selkämystä ylemmäs. Yht'äkkiä vedin henkeä terävästi, mutta naamion sen yskäksi, en halunnut säikytellä Harrya enempää.

"Hei pikkunen älä pelästy, mutta sulla on aika iso ja syvä haava tossa lapaluiden välissä." Kerroin lempeällä äänellä. "Mä haen nyt pumpulia ja desinfiointi ainetta, niin oota sä tässä ihan rauhassa." Ilmoitin Harrylle ja hän nyökkäsi pienesti.

Kipaisin nopeasti vessaan hakemaan tarvikkeet ja kun palasin huoneeseen Harry nyyhkytti vasten tyynyäni.

"Haz ei hätää, mä yritän putsata sen varovasti, ei hätää pieni. Se kirvelee vaan vähäsen." Puhelin Harrylle rauhallisesti silitellen hänen alaselkäänsä.

"A-anteeks ku-kun mä vaan i-itken koko ajan" Harry sopersi hiljaa tarkkaillen minua vihreillä bambi silmillään.

"Kultapieni, mä ymmärrän kyllä, ei oo mitään hätää mä oon tässä kokoajan." Sanoin samalla kun käänsin Harryn mahalleen sängylleni.

Suihkautin puhdistusainetta varovasti vanulappuun ja sanoin rauhoittavasti "Harry tää kirvelee, mä tiiän, mutta se ei kestä kauaa, oot vaan ihan rauhassa. Mä yritän putsata tän niin varovasti kun vaan osaan."

Painon vanulappun hellästi haavan päälle ja liu'utin sitä koko haavan pituudelta.

"Auauauauau." Harry vinkaisi ja alkoi itkemään.

"Noniin hyvä Harry, ei enää hätää nyt laitetaan vaan laastari tähän päälle." Kerroin samalla kun liimasin pitkän suikaleen laastaria haavan päälle. Sitten vetäisin Harryn varovasti syliini ja laskin hänet varovasti peiton alle. Riisuin nopeasti farkkuni ja menin pojan viereen.

Harry käpertyi kainalooni ja nuuskutti suloisesti partavettä leuassani. "Öitä pieni." Sanoin Harrylle, vaikka tiesin kellon olevan vasta 12 päivällä.

//Pahoittelen lukujen lyhyyttä, mutta julkaisen aika tiuhaan tahtiin näitä, niin tuskinpa se haittaa :) ❤: Elli//