Kaupunki, jonka aika unohti

VI Ääniä pimeydessä

"Neiti, tulisitteko käymään täällä", kuulin Sebastienin kutsuvan minua. Kävelin epävarmana miesten luo ja prinssi Adelard nousi seisomaan luoden minuun kysyvän katseen. "Me epäilemme Thanatoksen suunnittelevan jotain päämme menoksi. Satuitteko kuulemaan mitään, kun teitä pidettiin vankina heidän leirissään?" hän kysyi minulta kohottaen toista kulmakarvaansa.

Epäröin hetken mutta päätin, että kun prinssi kerran oli pelastanut minut jo kahdesti, täytyi hänen olla luottamukseni arvoinen. Niinpä sanoin hitaasti: "Kuulin muutaman vartiossa olevan sotilaan puhuvan, että Thanatos on etsimässä jotakin kaupunkia, jota ei ilmeisesti ole varmuudella olemassa. En tiedä mitä, mutta paetessani Fournemouthista työnantajani dekaani de Garlott antoi minulle tämän." Ojensin pergamentin prinssiä kohti.

Yritin olla mahdollisimman nöyrä liikkeissäni hyvittääkseni aiemman töykeyteni, mutta prinssi ei näyttänyt kiinnittävän minuun huomiota. Sen sijaan hänen otsansa rypistyi huolesta hänen tutkiessaan dekaanin viestiä. Hän välitti pergamentin takana seisovalle Esmondille, joka laittoi sen kiertämään. Kaikkien miesten kasvot vakavoituivat, kun he lukivat lappusen.

"Voisiko tämä mies olla sitä sukua", Sebastien mutisi ääneen. "Se selittäisi nämä piirrokset", totesi punatukkainen Cleon ja viittasi kädellään luutnantilta varastettuihin pergamentteihin. Vilkaisin niitä uteliaana. Liuskoille oli hahmoteltu kuvia kuvankauniista kaupungista vuoren huipulla ja yksityiskohtaisia karttoja kauas länteen.

"Hän tosiaan uskoo löytävänsä Berenarin kaupungin. Ehkä se on siis oikeasti olemassa", prinssi Adelard sanoi lopulta hitaasti.

"Voisiko joku selittää minulle, mistä te oikein puhutte?" kysyin varovasti huolestuneelta joukolta ympärilläni.

"Berenar on haltijoiden kaupunki, jossa aika ei kulje eteenpäin. Kaupungin ihmiset eivät vanhene tai kuole koskaan. Tämän kerrotaan johtuvan siitä, että he ovat juoneet kaupungin keskellä pulppuavasta lähteestä ja se ken tuosta lähteestä juo, saavuttaa kuolemattomuuden niinkuin hekin. Luulin kaupungin olevan vain iltanuotiolla kerrottua tarinaa mutta ehkä se on oikeasti olemassa", Ezra selvensi huolestunut ilme kasvoillaan.

"Kaupunkiin ei kuitenkaan pääse kuka tahansa, sillä haltijat suojelevat itseään ihmisiltä. Ainoastaan yhden talonpoikaissuvun, jonka esi-isä aikoinaan pelasti Berenarin haltijakuninkaan hengen, nuorin jäsen pystyy avaamaan reitin kaupunkiin. Häntä kutsutaan kulkijaksi kykynsä ansiosta. Kukaan ei tiennyt ennen varmuudella, mille suvulle tuo erityinen lahja oli annettu, ja sen tiedon löytämiseksi ovat ihmiset talonpojista kuninkaihin juonitelleet ja vuodattaneet verta läpi historian. Ilmeisesti dekaani kuitenkin tiesi tämän tietyn suvun salaisuuden ja Coulbourdin olevan mitä ilmeisimmin viimeinen jäljellä oleva suvun edustaja. Dekaanin tietojen takia Thanatoksen miehet myös oletettavasti hyökkäsivät nimenomaan Fournemouthiin: saadakseen dekaanin ja niin myös tuon tiedon käsiinsä", prinssi Adelard järkeili.

"He surmasivat de Garlotin. Dekaani on siis varmasti kertonut heille tietonsa, en näe muuta syytä miksi Thanatoksen miehet olisivat tappaneet ainoan tietolähteensä", sanoin ääni täristen.

Miehet vaihtoivat huolestuneita katseita. "Thanatos ei saa päästä Berenariin. Häntä ei voi voittaa enää kukaan, jos hän tekee itsestään kuolemattoman", Sebastien huomautti. "Minä en tosin näe, miten me viisi miestä voisimme häntä estääkään. Thanatoksella on kokonainen armeija ja meitä on alle tusina, jos joudumme vastakkain hänen täydessä vahvuudessa olevien joukkojensa kanssa niin meidät listitään silmänräpäyksessä", hän lisäsi kyynisesti.