Äkämä

3

Heräsin täysin virkeänä kolmen tunnin yöunien jälkeen. Sälekaihtimien välistä ei hohkannut kuin sinistä pimeyttä, joten mä napsaisin lämpimän kattovalon päälle ja aloin saman tien penkomaan vaatekaappiani. Mä halusin näyttää tänään hyvältä. Nuutti oli eilen illalla tekstannut mulle, ja pyytänyt viestissään mua tulemaan niille koulun jälkeen. Mä tiesin sen olevan ensisijaisesti kutsu seksiin, mutta se tarkoitti myös, että me saataisiin olla pitkästä aikaa kahdestaan kauemmin kuin vartin verran. Eron jälkeen me ei oltu vietetty aikaa yhdessä ilman Jasua, enkä mä tiennyt, oliko se ollut enemmän mun vai Nuutin päätös.

Pyörittyäni noin vartin kaapin ääressä, päädyin pillifarkkuihin ja kaula-aukoltaan antavamapaan pitkähihaiseen, jonka alle puin mun kohtalaisen hyvää varustusta korostavat mustat liivit. Mietin hetken myös huulipunan mahdollisuutta, mutta se olisi ollut ehkä merkki liiasta yrittämisestä, joten tyydyin vain maalaamaan silmäni merkittävällä määrällä kajaalia. Pitkien hiusten suoristamisen jälkeen mua katsoi peilistä viisitoistavuotias tyttö, jonka kuvajaiseen olin kerrankin kohtalaisen tyytyväinen.

Kello oli yhdeksän, kun marssin Axen ja hiuslakan tuoksuisen aulan läpi päästäkseni nopeammin röökipaikalle ruotsin luokan taakse. Löysin sen mitä olin toivonutkin: Nuutti ja Jasu nojailivat seinään, Jasu kiihtyneen näköisenä ja Nuutti kuumalla tavalla välinpitämättömän näköisenä.

"Jos se kysyy multa vielä kerrankin jostain punaisten ja vihreiden sodasta, niin mä käyn ostaan tosta Siwasta jonku kalanraadon ja tungen sen Nikulan laukkuun. Kyl se tietää varsin hyvin, etten mä tiiä tommosia juttuja", Jasu selitti ärtyneenä ja imi röökiään korkeat posket lommolla.

"Meinasitsä punasten ja valkosten sotaa?" Nuutti kysyi ja Jasu huitaisi tupakan pojan sormien välistä. Nuutti älähti, ja kumartui poimimaan savukkeen maasta.

"Säkin oot mua vastaan –" Jasu tuhahti ja sitten se huomasi mut.

"Kai sä Katkat oot mun puolella?" se kysyi ja osoitti sitten mun housuja, "Noi farkut muuten sopii sulle tosi hyvin."

"Mä nään sun kehujen läpi, Jasu", vastasin ja Jasu hymyili niin somasti kuin osasi, "Mut kyl mä aina oon sun puolella."

"Sä ootkin tosiystävä etkä tommonen vitun petturi", Jasu melkein huusi kaksi viimeistä sanaa, ja Nuutti pyöritteli silmiään. Tuuli värisytti sen otsalla olevia kiharoita, eikä se ollut vielä vilkaissutkaan mun suuntaan.

"Moi, Nuutti", mä yritin ja tungin kädet takkini taskuun. Nuutin katse oli sen rystysissä, jotka eivät olleet vieläkään täysin parantuneet parin viikon takaisesta yhteenotosta joidenkin lohtajalaisten kanssa. Nuutti ei varsinaisesti ollut riidanhaluinen, mutta sitä oli helppo provosoida ja erityisesti kännissä se vaan toimi ennen kuin ajatteli.

Se ei edes nyökännyt tervehdykseksi.

Mun suuta kuivasi. Miksi se oli niin kylmä taas? Johtuiko se siitä, että Jasu oli paikalla? Mä vedin hupun päähäni, ehkä jotenkin suojakseni, ja huomasin samalla, että Nikula lähestyi meitä silmät tietäväisesti sirillään ja kädet jäykkinä vartalonsa sivuilla.

"Nikula tulee", mä sanoin ja Jasu pudotti saman tien tupakkansa, ja polki sen sammuksiin maihariensa kärjellä. Nuuttia hymyilytti Jasun salamannopea toiminta, ja se seurasi parasta ystäväänsä takaisin sisäpihalle. Nikula pysähtyi ja näytti pettyneeltä, ettei ollut saanut Jasua kiinni itse teosta. Se lähti etsimään muita tupakoivia alaikäisiä, ja Jasu näytti keskaria sen paksun takin peittämälle selälle.

"Mitä teillä on nyt?" Jasu kysyi niskojaan venytellen. Nuutti kohautti olkiaan sen sijaan, että olisi katsonut mua kysyvästi.

"Bilsaa", mä sanoin ja vilkaisin Nuuttia, "Meidän pitäis varmaan mennä jo luokkaan."