Äkämä

4

"Oho, mihin sä oot menossa?" äiti hämmästeli, kun mä pengoin kylpyhuoneen kaapista vanupuikkoja korjatakseni rajauksiani. Se katsoi jotenkin vaikuttuneena peilin kautta mun tekoripsillä koristeltuja silmiä, mutta enemmän hämillään se oli siitä, että mulla oli ylläni tummanpunainen mekko ja sen matalakantaiset nahkasaappaat.

"Yhtiin juhliin", mä sanoin ympäripyöreästi ja yritin vastustaa haluani vetää hiuksia kasvoille. Raskas ja häivyttämätön silmämeikki oli mulle yleensä suoja, jonkinlainen naamio, joten tunsin itseni todella alastomaksi pelkillä ohuilla rajauksilla, ripsillä ja huulipunalla, "Onko okei, jos mä lainaan näitä kenkiä?"

"Tottakai. Sä näytät todella kauniilta", äiti sanoi hymyillen ja tunsin oloni entistä vaivaantuneemmaksi, vaikka salaa olinkin hyvilläni.

Nuutin kummallinen käytös oli kaikonnut nenäverenvuotoepisodin jälkeen, ja kaikki oli palannut ennalleen. Ainakin melkein. Se hipaisi mua koulussa vähän väliä, tuli todella lähelle puhuessaan ja katsoi mua silloin kun luuli, että mä en nähnyt. Mulla oli toiveikas olo tästä illasta, jotain saattaisi tapahtua. Jotain oikeaa.

"Onko sulla kyytiä?"

"Ei, mä ajattelin mennä pyörällä", sanoin. Me oltiin sovittu Jasun ja Nuutin kanssa, että nähtäisiin niiden lähimmillä liikennevaloilla ja mentäisiin siitä yhtä matkaa. Äiti katsoi mua mietteliäänä, harmaaseen villaneuleeseen peitetyt kädet ristittynä rinnalleen.

"Matias!" se karjaisi.

"Ei Manin tarvi", mä kiirehdin sanomaan, mutta äiti huusi uudestaan: "Matias! Tuu tänne!"

Kuulin Manin oven aukeavan ja laiskojen, raskaiden askelten ilmestyvän kylpyhuoneen seinän taakse. Sillä oli kuulokkeet kaulansa ympärillä, koska kuulin vaimean rap-musiikin.

"No?" Manin ääni kysyi.

"Vie Katri juhliin", äiti sanoi ja kuulin, kuinka se heilutti auton avaimia Manin nenän edessä, "Saat auton sit viikonlopuksi."

"Ei sun tarvi. Jeesus", mä älähdin, mutta Manin tumma käsi sieppasi avaimet itselleen.

"Homma selkee", Mani sanoi ja sen silmät pyöristyivät, kun työnsin pääni ulos kylpyhuoneen ovesta, "Oho, sähän oot muuttunut tytöksi!"

"Tunge ne sukupuolistereotypiat perseesesi", mä sanoin ja äiti huokaisi raskaasti, koska en sen mielestä osannut ottaa kehuja vastaan. Mani virnisti istuutuessaan eteisen rahille ja alkoi kiskoa lenkkareita jalkaansa. Mä poimin takkini naulakosta ja äiti nojasi hymyillen seinään, kun Manikin veti karvahupullisen parkan ylleen ja pyöräytti avaimia paksuissa sormissaan.

"Mennäänpäs, siskoseni", se sanoi ja avasi ulko-oven. Mä pyöräytin silmiäni.

"Oo sitten nätisti!" äidin ääni huikkasi, kun sujahdin Manin jäljessä pimeään rappukäytävään. Ei mun tarvinnut vastata - mä olin aina nätisti.

Taivaalta leijaili lumihiutaleita verkkaiseen tahtiin ja pakkanen puri korvanlehtiä. Mani huitoi hihaan piilotetulla kädellään enimpiä lumia tuulilasista ja hyppäsi sitten vanhan audin kuskin paikalle. Avasin pelkääjän paikan oven kohmeisilla sormilla ja istuuduin autoon, jonka penkki tuntui kivuliaan kylmältä sukkahousuja vasten.

"Voidaanko me poimia Jasu ja Nuutti kyytiin?" mä kysyin Manin käynnistäessä auton. Se kaivoi taskustaan mp3-soittimensa ja työnsi sen kiinni autoradioon.

"En mä ota homoja kyytiin", se sanoi ja autossa kajahti soimaan Wu-Tang Clan. Mä mulkaisin Mania häijysti, ja se katsoi mua merkitsevästi, "Vitsi! Ei mua homous oo ikinä haitannut."

"Jos sä sanot tuollaista läpälläkin, se kyllä haittaa sua", mä huokaisin ja näppäilin Nuutille tiedon kyydistä. Sitten vilkaisin takapenkille. Äidin sinisten kansioiden lisäksi siellä oli mun vanha olkalaukku, jonka kiskaisin luokseni.