My Prince 2 [FIN]

1.

Jinin ja Sunmin elämä on ollut ihanaa ja rauhallista. Heidän häistään on kulunut kolme vuotta, ja sinä aikana heille on ehtinyt syntyä kaksi lasta. Ensimmäinen lapsi oli tyttö, jonka nimeksi annettiin Camila. Toinen lapsista on poika, jonka nimi on Jackson.

~~~

Sunmi istui lastenhuoneessa nojatuolissa ja luki lapsilleen iltasatua. Juuri kun lapset olivat nukahtamassa, alakerrasta alkoi kuulua huutoa. Camila ja Jackson alkoivat itkeä melun vuoksi. Sunmi huokaisi syvään ja meni lastensa luokse heitä rauhoittelemaan. Hän tiesi tasan tarkkaan kuka alakerrassa metelöi. Se oli Susan.

Jin otti tehtäväkseen mennä alas katsomaan, mitä siellä tapahtui. Äänet kuuluivat keittiöstä, joten hän suuntasi sinne.

"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Jin kysyi yrittäen pysyä rauhallisena.

"Samaa mitä aina ennenkin", yksi palvelijoista vastasi. Se oli Alice.
"Susan suuttui jostain pienestä asiasta, ja alkoi huutaa ja viskoa tavaroita ympäriinsä."

Jin katseli raivopäistä Susania ja mietti mitä tekisi. Silloin hänen isänsä astui keittiöön.

Hän löi nyrkillä pöytään, jolloin kaikki menivät aivan hiljaiseksi. Myös Susan.

"Nyt saa riittää!" hän huusi.
"Tätä on jatkunut aivan liian pitkään. Minusta tuntuu, että sinä olet vaaraksi täällä, Susan."

Susan katsoi kaikkia ympärillään olevia ihmisiä ja heidän kauhistuneita kasvoja. Se sai hänet iloiseksi. Ihmisten kauhu sai hänen olonsa hyväksi.

Hän alkoi nauramaan ilkeästi.

"Vaaraksi? Hmm, se on kyllä totta", hän sanoi ja veti taskustaan puukon.

Keittiössä olevat ihmiset peruuttivat kauemmas hänestä. Heidän kasvoillaan oli pelokas ilme.

Keittiön ovi aukesi ja Sunmi astui sisään. Hän sulki oven perässään.

"Joko täällä ollaan rauhoituttu?" hän kysyi.

"Ei", Susan sanoi virne kasvoillaan. Hän paransi otettaan puukossa ja heitti sen kohti Sunmia.

Sunmi sulki silmänsä. Kun hän avasi ne, hän huomasi Jinin seisovan edessään. Hän näki puukon, joka oli aivan hänen päänsä vieressä. Se oli osunut oveen.

"Tuo oli viimeinen pisara!" Jin sanoi Susanille raivoissaan.
"Sinut on erotettu! Häivy täältä äläkä koskaan palaa takaisin!"

Keittiöön tuli linnan vartijoita jotka raahasivat hihittävän Susanin pois keittiöstä.

Jin kääntyi Sunmiin päin.

"Oletko sinä kunnossa? Sattuuko mihinkään?"

"Olen ihan kunnossa, Jin. Säikähdin vain vähäsen. Tai no, aika paljonkin."

Jin huokaisi syvään ja halasi Sunmia.

"Minä suojelen sinua, niin kuin olen luvannut tehdä. Aina ja ikuisesti."

Sunmi katsoi Jiniä syvälle silmiin ja painoi päänsä Jinin rintaa vasten.

Sunmi ja Jin toivottivat muille hyvää yötä. He lähtivät yläkertaan.

Sunmi meni lastenhuoneeseen katsomaan, nukkuivatko Camila ja Jackson. Sunmi hymyili kun huomasi heidän olevan sikeässä unessa.

Jin tuli myös lastenhuoneeseen. Hän meni Sunmin viereen ja otti tätä kädestä kiinni.

"Näyttävät nukkuvan sikeästi", Jin sanoi hiljaa.

Sunmi nyökkäsi.

"Jin."

"Niin?"

"Eikö nyt olisi korkea aika opettaa minullekin niitä taistelutaitoja, niin kuin sillon lupasit opettavasi minulle niitä?"

Jin oli hetken hiljaa. Hän silitteli Sunmin kättä ja sanoi:

"Hyvä on. Aloitetaan heti huomenna."

"Kiitos Jin!" Sunmi sanoi ja antoi Jinille suukon.

"Olet minulle rakas, Sunmi."

"Niin sinäkin olet minulle, Jin."

He antoivat vielä suukot nukkuville Camilalle ja Jacksonille ennen kuin lähtivät itsekin nukkumaan.

Sunmi nukkui sinä yönä huonosti. Hän kääntyili sängyssä ympäriinsä. Hän näki painajaista jossa Susan hyökkäsi jonkun toisen kanssa linnaan ja he tekivät kaikkea kamalaa sen asukkaille. Hän näki myös unessa pahasti haavoittuneen Jinin ja kuinka Susan kaappasi hänen lapsensa.

Sunmi heräsi säpsähtäen. Hän hengitti raskaasti ja tuskahiki valui hänen kasvojansa pitkin.

"Sunmi?"

Sunmi käänsi päänsä nopeasti ja kauhuissaan ääntä kohti. Se olikin vain Jin.

Sunmi purskahti itkuun ja käpertyi Jinin syliin itkemään. Jin yritti rauhoitella Sunmia silittelemällä hänen selkäänsä ja kuiskimalla lempeitä asioita hänen korvaansa. Jin myös antoi monta suukkoa Sunmin päälaelle ja otsalle.

"Shh, Sunmi sinulla ei ole mitään hätää. Minä olen tässä."

Sunmi nyyhkytti ja yritti saada sanotuksi jotain.

"S-se oli k-kamala u-uni", hän sanoi nyyhkyttäen.

"Sinun ei tarvitse kertoa millainen se uni oli. Uskon että se oli kamala."

Hetken kuluttua Sunmi lakkasi itkemästä. Hän meni tiukasti kiinni Jinin viereen ja he molemmat nukahtivat uudestaan.