L O V E B I T E S

11:11 WISHES

11:11 WISHES

jikook || one shot

"we are too scared to leave
but we are too broken to stay
so we keep hurting each other
and call it love."

SHY Martin - Good together

___________

Kun mä tapasin sut, tiesin et sussa oli jotain ainutlaatuista. Jotain sellaista, mitä muissa ei ollut. Sä olit vanhempi ku mä, ja niin vapaa, kaunis ja itsenäinen. Sä olit ihan erilainen kun mun ikäluokan jätkät, ja luultavasti just sen takii sä saitkin kiedottuu mut niin helposti pikkusormes ympärille.

Mä olin nuori ja tyhmä, sä olit vaan vähän viisaampi ja vaarallinen. Mut me oltiin molemmat nii rakastuneita, ettei huomattu millast myrkkyy oltiin toisillemme.

_

Se oli kesä kuusi vuotta sitten. Mä olin tuolloin itsepäinen just peruskoulunsa päättänyt 16-vuotias, joka luuli itsestään vähän liikoja ja oli sinisilmäinen maailman vaaroille. Olin suunnitellut mun koko loman aikataulun täydelliseksi, semmoseks et voisin sanoo miten oon elänyt kesäni sataprosenttisesti täysillä. Meil oli tarkat suunnitelmat mun frendien kaa, mutta ne kaikki romuttuivat yhteen mökillä vietettyyn viikonloppuun.

"Hei Jimin, me lähetään loman alotuksen kunniaks Hobin mökille. Meit ois tulos vaa niiku mä, Hobi, Yoongs ja sit jos tiiät nii Seokjin ja Namjoon. Ja yks Jungkook, jos sil ei oo sillon kesätöitä. Haluisiks tulla mukaan?" 

Muistan yhä Taehyungin virneen ja lempeän katseen, kun se kysy mua mukaan sen ja sen kavereiden menoihin. Ja se jos mikä oli super coolia, koska Taehyung oli lukion tokalla, ja käytännössä porukkansa kanssa koko koulun siisteimpiä ihmisiä. Me oltiin tutustuttu hopeahiuksisen kanssa tietotekniikan valinnaisen kurssilla, mutta tätä ennen se oli vaan moikkaillut mua nopeasti käytävillä. Nyt se ihan oikeasti pyysi mun kaltaista noloa yläastelaista hengailemaan kanssaan, ja mun ois tehny mieli kiljua keskellä koulun käytävää. Ja ehkä mä taisin myös vähän vinkaista ilosta, ainakin jos muistelen opettajien ja kesälomalle kiiruhtavien opiskelijoiden kummeksuvia katseita.

Kotona mä istuin pitkään sängylläni, ja tuijotin vastapäistä seinää. Tuntui niin uskomattomalta päästä niiden mukaan, ja ajatus tulevasta viikonlopusta sai mun pienen ja epävarman sielun tanssimaan onnesta. Mut silti mua pelotti, koska enhän mä niitä muita tuntenut. Mä tiesin vaa Taehyungin, ja jos se kyllästyis mun kaltaisen kakaran seuraan, olisin siellä ihan yksin. Mä olin kuitenkin hätäillyt ihan turhaan, koska kaikki lukiolaisen kaverit paljastuivat tosi sympaattisiksi jätkiksi. Ne oli reiluja ja rehtejä, ja heti ottamas mua siipiensä alle suojaan. Mulle tuli niin tervetullut olo, ja mä tiesin heti et tulisin pitämään niistä paljon. Ja mikä parasta, ne piirteet ovat säilyneet niissä vieläkin. Sinä kesänä mä tutustuin mun koko elämän mukana kulkeviin ystäviin. Mä tiiän, mullekin sanottiin sillon että ne olisi niitä 'nuoruuden typeriä ja ohimeneviä suhteita', mut mä sanon et ne oli niin paljon enemmän.

Viikonlopun jälkeen mun uudet kaverit alkoivat kutsua mua mukaansa erilaisiin bileisiin ja illanviettoihin. Mä en todellakaan pistänyt pahakseni, vaan roikuin niiden mukana aina kun vain pystyin. Me poltettiin röökiä yön pikkutunneilla kauppakeskuksien kulmilla, tai vierailtiin jonkun puolitutun kotibileissä tanssimassa pöydillä 90-luvun diskomusiikin soidessa taustalla.  Meidän kaveriporukka teki niin monta tyhmää temppua, joita me kaikki kaduttiin myöhemmin, mutta silloin me uskallettiin ottaa riskejä.