L O V E B I T E S

MY LOVE

hei rakas,

miten sulla menee? Mitä sä oot tehny? Muistaksä enää mua? Me ei olla nähty aikoihin, ja mulla on sua ikävä. Sun kuvat alkaa haalistuu mun mieles enkä kuule enää sun ääntä mun pääs, joten edellisest kerrast on tainnu todellaki kuluu aikaa, eikö?

Me nähtii viimeks kuukausi sitten, etkä sä sillo ees kattonu mua kertaakaa. Hengasit vaa niiden muiden kaa, nauroit ja näytit iloselt. Sen kyl näki sust et se kaikki oli feikkausta, mut näytit nii paljo onnellisemmalt ilman mua. Ja ehkä se onki totta, että mä en oo enää se sun tarvitsema henkilö sulle; se joka sä mulle vielä oot.

Miten tärkee sust tulikaa, vaikka nyt tuntuu silt et oltais ihan vieraita toisillemme. Mehän tunnettiin toisemme jo vuosien takaa, mut siltikää en koskaa oppinu lukemaan sua kunnolla. Ehkä me sit lopulta oltiikiin liian erilaisia. Tai liian nuoria lupaamaan mitään. Tai liian samanlaisia, eikä me siks tultu toimeen. Ja se osa totuudest sattuu.

Koska kaikkien näiden vuosien aikana sä olit se, joka nostit mut jaloilleni sillon ku kävin pohjalla. Sä toit mun elämään vähän glitteriä ja kauniita hetkiä, muistutit mulle et aina on joku joka rakastaa munki kaltaista koko sydämellään. Mä oon sulle ikuisesti kiitollinen siitä.

Me oltiin ainutlaatuisia. Tai ainakin se tuntu siltä täs hetkellises valovuodes, joka oli lopulta liian lyhyt. Kaikki meni päin helvettiä, enkä voi olla syyllistämättä itteeni. Jos oisin ollu sulle vähän parempi, antanu vielä vähän enemmän ja kertonut sulle vielä kerran miten paljon rakastan sua, nii ehkä me ei oltais täs pistees. Nyt mä todella ymmärrän, mitä sä tarkotit kun sanoit ettei mikään oo ikuista.

Me taidettii vaa kasvaa erilleen toisistamme. Tää tuntuu vieläkin nii vieraalta, kattoo seinää kolmen aikaa aamuyöllä ja itkeä suolaisia kyyneleitä, mut täytyy totutella siihen et tätä se elämä nyt on. Kolme kuukautta sitte me puhuttii puhelimes keskel yötä ja jaettii kaikki meiän salaisuudet, mut nyt en osaa enää ees laittaa sulle viestiä saatika kysyy mitä kuuluu. Mun on opittava elää ilman sua, vaikka sä ootkin mun ajatuksissa 24/7.

Toivon koko sydämestäni et sulla on kaikki hyvin. Jos sä viel jonain päivänä tarttet halausta, niin mä lupaan olla tääl. Ihan samal taval niiku mä lupasin sillo joskus olla sun kanssa siihen asti, et löydät jonkun paremman mun tilalle. Mä tuun ikävöimään sua ihan hirveesti, sun lämmintä syliä ja suudelmia. Mä tuun kaipaamaan sua ja sun naurua, sun upeeta persoonaa ja kaikkea sitä mitä me koettii. Mä tuun ikävöimään sua.

Haluun vaa sanoo et suhun tutustuminen oli mun elämän paras asia. Toisena tulee sit kaikki se mistä vaan me kaks tiedetään. Kiitos siis täst kaikest, oot ihana.

Luultavasti et tuu koskaa näkee tätä mut anyway, rakastan sua ja tuut olee aina mun paras kaveri.

Ikuisesti sun,
jolis.

//-last dance?
   -yes. Spring day.