7. paniikkikohtaus

368 24 8
                                    

Kuvassa Shaily⬆️

Markuksen nk.

Herään siihen että Selene kiljuu ja pyörii unissaan vieressäni. Avaan äkkiä silmäni ja katsahdan Seleneen. Totean tytön olevan ihan hikinen ja pelokkaan näköinen. Hetkonen.. ovatko nuo... kyyneleitä? En ihmettele asiaa sen kauempaa vaan alan ravistelemaan Seleneä hellästi. Pian tuo lopettaakin kiljumisen ja rauhoittuu.

Selene avaa silmänsä ja katsoo suoraa minun silmiini. Huomaan tuon silmien vaihtaneen väriään kirkkaan meripihkaksi. "Selene kaikki on nyt hyvin. Ei oo mitään hätää. Mä oon tässä." Sanon rauhallisella äänellä ja kaappaan tuon halaukseen. "E-ei oo... mä näin... taas sitä unta.." Selene nyyhkyttää rintaani vasten. Tiedän tuon tarkoittavan unta, jossa hän näkee äitinsä murhan uudelleen ja uudelleen. "Shhhh... mä oon tässä." Totean hiljaa ja rutistan tuota vain entistä lujempaa.

Selenen nk.

Vihdoin ja viimein kun olen saanut kerättyä itseni, irtaudun halista ja suutelen Markusta. "Kiitos.." sanon hiljaa ja nousen seisomaan. "Mä meen käymään vessassa, katos nää on näit naisten juttuja" jatkan vielä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Poistun huoneesta niinkuin minulla ei olisi tietoakaan äskeisestä painajaisesta ja jätän hölmistyneen näköisen kumppanini istumaan sängylleni.

Kipitän äkkiä vessaan ja laitan oven kiinni. Liu'un vaaleaa seinää pitkin lattialle. Hengitän muutaman kerran syvään ja etsin puukon kaapin perukoilta. Ajattelen sitä kaikkea tuskaa minkä äitini on joutunut kokemaan kuollessaan. Ajatukseni harhailevat kuitenkin pian omiin kokemuksiini.

Joka ikiseen pahoinpitelyyn. Siihen tunteeseen kun tiesi ettei mahda mitään yksin kokonaiselle jengille jätkiä, vaikka onkin ihmissusi. Jokaiseen haukkumasanaan. Huora. Läski. Saastanen paska.... ja niin edelleen. Kaikkiin niihin kertoihin kun olen viillellyt, seissyt sillalla tai kalliolla ja harkinnut hyppäämistä. Joka ikisen haukkumasanan tai kiusaamiseen liittyvän ajatuksen kohdalla teen kaksi uutta viiltoa käteeni.

Jossain vaiheessa havahdun siihen että Markus huutaa nimeäni. "Mä tuun ihan just!!" Huudahdan tuolle takaisin ja laitan puukon nopeasti piiloon. Avaan hanan ja annan veden valua tuoreiden haavojen päälle. En välitä pienestä kirvelystä, minkä vesi saa aikaan. Kuivaan käteni vaaleansiniseen käsipyyhkeeseen ja lasken hupparin hihat alas. Kävelen takaisin huoneeseeni.

"Hei tota mitä tehtäs huomenna? Taino oikeastaan tänään. Kello on nimittäin neljä" Markus sanoo naurahtaen. Tuo tietää etten tahdo puhua painajaisestani, joten siksi Markus puhuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin, niin teen minäkin. "Ömmm no jos mentäs vaik käymää Tomin luona... mul olis sille vähän asiaa ja mentäs moikkaan Joelii jos se on tullu jo sieltä Ruotsista" sanon ja kömmin tuon viereen. Menen peiton alle ja siirryn kiinni kumppaniini. "Joo, mennää vaa ni saan taas ottaa fifa matsin Joelin kaa" kuulen vielä Markuksen mutisevan ennenkuin nukahdan.

***

>Selene! Joku kolistelee keittiössä!!< Shaily huutaa päässäni hätääntyneen oloisena. Haistelen hetken ilmaa ja naurahdan. ^Se on vaa Markus...kuka ny näin aikasin jonkun kotiin murtautus...eikun HETKONEN..^ huudan tuolle takaisin ja katson kelloa, 11.07. Mulle se on aikasin joten älä valita. Nousen äkkiä ylös. Tajuan että olen riisunut hupparin jossain vaiheessa yötä, sillä minulla on päällä enään urheiluliivit ja adidaksen shortsit ja harmaa hupparini on sängyn vieressä lattialla mytyssä. Tyhmyyttäni en välitä asiasta, vaan lähden kiitämään kohti alakertaa.

Rappuset alas päästyäni ja alakerran läpi käytyäni, totean että talossa on minun lisäkseni ainoastaan aamupalaa tekevä Markus. Olen juuri kysymässä tuolta että kuka meillä oikein on käynyt sillä en tunnista hajua koska siihen sekoittuu kaupungin haju, kunnes kuulen jonkun tulevan taakseni ja kuiskaavan korvaani. "Jos et olis mun systeri ni olisin pölliny sut jo Markukselta... oot meinaa sen verran hot näky pelkissä urheiluliiveissä ja shortseissa" tunnistan äänen heti. Joel. Käännähdän äkkiä ympäri ja koitan lyödä veljeäni avokämmenellä, mutta tuo nappaa kädestäni kiinni. Silloin tajuan sen. Olen ilman pitkähihaista kumppanini sekä veljeni kanssa samassa tilassa ja veljeni pitää kiinni kädestäni, jossa on viiltely haavoja.

wolf eyesWhere stories live. Discover now