wolf eyes

2. kokous vai kidnappaus?

Kuvassa Markus⬆️

Selenen nk.

Pääsin kuin pääsinkin vihdoin pohjoisen reviirille. Ajan moponi isäni/Tomin/alfan, miksikä ikinä nyt tahdotkaan sanoa, pihaan ja nousen pois kyydistä. Avaan kypäräni ja laitan sen maahan.

Kävelen talon ovelle ja koputan. ^toivottavast Markus on tullu jo..^ ajattelen samalla kun joku avaa oven. "Ai hei Selene. Sä oot kerrankin ajoissa!" Tom naurahtaa ja väistyy oven edestä jotta pääsisin sisälle. "Heh, joo kerrankin. Mut onks Markus tääl jo?" Kysyn innoissani. Tom ei kerkeä edes avaamaan suutaan ennenkuin pihaan ajaa toinen mopo.

Tunnistan tuon Markukseksi. Ryntään takaisin ulos ja kumppanini luokse päästyäni hyppään tuon syliin. "Ohhoh. Mistäs nyt tuulee?" Tuo kysyy lempeästi. "Ikävä!" Vastaan lyhyesti ja halaan tuota vain entistä tiukemmin. "Oli mullakin sua. Oltiinhan me hei pitkät 2 päivää näkemättä" tuo naurahtaa samalla kun laskee minut takaisin maahan.

Kävelen tuo perässäni sisälle. Eteisessä potkin kengät pois jaloistani ja kävelen olohuoneeseen Markus perässäni. "Pidetääks se kokous täälä vai ulkona?" Kysyn Tomilta ja luon tuohon kysyvän katseen. "Ulkona. Tosin Jiri ilmotti just et se myöhästyy n.30min joten joudutaan nyt sitä oottaan viä." Tom tokaisee ja menee keittiöön. "Öhh okei" vastaan laiskasti ja kaivan puhelimeni esiin.

***

"Jiri laitto just viestii et se on nyt siä aukiolla joten kengät jalkaa ja menoks" Tom käskyttää samalla nousten itsekkin seisomaan. Kävelen Markuksen perässä eteiseen ja laitan kengät jalkaani.

Ulkona kysyn Markukselta että pääsenkö tuon reppuselkään. Saadessani myöntävän vastauksen hyppään tuon selkään. Tuo lähtee kävelemään Tomin ja parin muun laumalaisen kanssa kohti metsäaukiota. Ei mene kauaakaan kunnes olemme määränpäässä.

Liu'un Markuksen selästä alas. Tuo tarttuu käteeni ja katsahtaa minuun. En epäile sekuntiakaan vaan vedän itseni kiinni tuohon ja suutelen, ympärillämme koko pohjoisen lauma. Markus vastaa heti suudelmaani mutta joudumme 'pian' lopettamaan Tomin yskäistessä kuuluvasti. Irtaudumme toisistamme ja käännämme molemmat katseemme Tomiin.

"Niinkuin jo varmaan huomasittekin, eli siis tyttäreni Selene on löytänyt sielunkumppaninsa. Tämä kyseinen henkilö on siis tämän lauman parhaimpia sotureita, Markus Raven." Tom aloittaa ja olisi varmaankin jatkanut siitä jotain helvetin pitkää saarnaa ellen olisi mulkaissut tuota murhaavasti. "Okei no ei siitä sen enempää sitten." Tuo jatkaa vähän kiusaantuneen kuuloisena. "Mutta siis. Asiahan on nyt niin että meidän reviirillämme on nähty nyt tämän viikon aikana etelän lauman jäseniä. Tästä syystä reviirin rajojen tarkkailua on tehostettava! Joel, Jiri, Aro ja Markus ottaa päivävuorot ja Emil, Oliver, Dennis ja mä otetaan yövuorot tän ekan viikon ajaksi. Viikon vaihteessa vaihdetaan."

Loppuja en edes jaksa kuunnella joten otan puhelimeni taskusta ja alan selaamaan instagramia. Yhtä äkkiä puhelimeni alkaa soimaan. Onneksi äänettömällä. Vilkaisen Tomiin ja viiton tuolle että käyn vastaamassa. Kävelen n.100metrin päähän muista, pienen kiven taakse. Olen juuri vastaamassa mutta joku keskeyttää minut laittamalla kätensä suuni eteen. >ja että mitähän vittua tääl tapahtuu?!< Shaily ärähtää päässäni. En vastaa tuolle vaan koitan haistella kuka henkilö on. Mitään muuta hajua en tunnista, paitsi etelän lauman.

Henkäisen kuuluvasti samaan aikaan kun mieheksi tunnistamani henkilö ottaa minusta kiinni kovakouraisesti. Rimpuilen kaikkia voimia käyttäen vastaan, mutta ahdistukseni kasvaessa liian suureksi, en enää pysty hinkuttamaan vastaan. Mies lähtee raahaamaan minua poispäin laumastani. Pian tunnen kuinka joku lyö minua takaraivoon. Viimeinen asia mitä näen on tummansininen auto pysäköitynä tien viereen. Vaivun pimeyteen enkä enää näe, kuule, haista tai tunne enään mitään.

//päätimpähän ny tehä toisenkin osan samaan syssyyn:D mut syyn miks Selene ahdistuu helposti jne kerron sit henkilöesittelyssä,jonka tuun täs jossain vaihees tekeen:)
~Shaily