Tappouhkaus

IV

"Niin siis tota, mikä sun nimi on?" änkytin.

"Sam", tyttö vastasi hymyillen.

Ynähdin myöntävästi, sillä en tiennyt mitä muutakaan vastata.
Pidin nimestä, oikeastaan aika paljonkin ja se sopi tytölle täydellisesti.

"Se sopii sinulle" myönsin myöskin ääneen.
"Nimesi" tarkensin vielä, kun näin, ettei hän - Sam - tajunnut mitä tarkoitin.

"Kiitos" Sam mutisi punastuen, hymyn kohotessa edelleen yhä ylemmäs.

Istahdimme keittiössä olevan ruokapöydän ääreen hiljaisuuden vallitessa. Kenen tahansa muun seurassa hiljaisuus olisi ollut kiusallinen, mutta nyt se oli vain miellyttävä, sillä kumpikin oli syventynyt omiin ajatuksiinsa.

Hetken kuluttua Sam kuitenkin rykäisi. "Haluaisitko jotain syötävää?" hän kysyi ja nyökkäsin. Minulla todelkakin oli aivan huutava nälkä.

Sam käveli jääkaapille ja avasi sen oven.
"Ei voi olla" kuulin Samin älähtävän.

"Mitä nyt?" kysyin huolestuneena ja nousin hätääntyneenä seisomaan.

Sam kääntyi katsomaan minua, tuskastut ilme kasvoillaan ja älähti sitten: "Täällä ei ole ruokaa"

"Me voidaan käydä kaupassa" ehdotin, kävellen samalla jo itse eteiseen. "Pyydä Kate ja Katrinakin mukaan, niin lähdetään nyt heti" jatkoin vielä päättäväisenä.

Minä saisin sen ruuan hinnalla millä hyvänsä.

"Okei, hetki" Sam vain vastasi myöntyen. Käännyin katselemaan Samia, mutta häntä ei näkynyt mailla halmeilla. Kuulin kuitenkin, kuinka hän jo jutteli yläkerrassa lapsille.

Kate esitti muutaman äänekkään vastalauseen, mutta myöntyi silti - tosin vasta, kun Sam oli luvannut, että he voisivat ostaa jäätelöä.

Kumpa elämä olisi vieläkin noin helppoa. Yksi jäätelö, niin kaikki pulmat olisi ratkaistu.

No ei se vain ollut niin helppoa ja sillä sipuli, totesin ja huokaisin.

Samassa tajusin yhden asian;
En ollut ajatellut sitä tappouhkausta tänään kertaakaan.

Etkä ajattele sitä nytkään! Piste. Päätin ja nostin katseeni edessäni olevaan peiliin.

Hämmennyin nähdessäni kuinka alakuloiselta näytin. Suoristin äkkiä selkäni ja nostin leukaani hieman pystympään, ei mitenkään ylimielisesti, vaan siten, että näytin edes jokseenkin iloiselta.

Haroin vielä nopeasti mustia hiuksiani parempaan asentoon, ennen kuin Sam asteli huoneeseen.

Kaikki huoleni katosivat kuin tuhka tuuleen nähdessäni hänet.
Vaaleat lyhyet hiukset, vain korvaan asti yltävinä ja pienet siniset timantit korvissa kimmeltäen.
Ja punainen neule.

Noh, hän näytti upealta.

Katherine juoksi eteiseen.
"Me saadaan jäätelöä!" hän kiljui suoraan korvaani ja soin hänelle ystävällisen hymyn.

Puimme jokainen ulkovaatteet päällemme ja lähdimme matkaan.

~~

Kaupassa kiertelimme varmaankin yli puolituntia, kunnes lopulta päätimme tehdä Katen toivomuksien mukaisesti jauhelihakastiketta ja perunamuusia sekä jonkinnäköistä salaattia.

Lopulta siirrymme vielä jäätelöhyllylle, jossa pienet punapäämme nappasivat heti koko kaupan isoimmat jäätelöt ja minä ja Sam otimme pienet suklaatuutit, jotka olivat suurinpiirtein ensimmäiset, jotka käteemme sattuivat.

Maksoimme ostokset ja lähdimme kävelemään hiljakseen, jäätelöitämme nuoleskellen kohti lapsien kotia.

~~

Kotona punapäät ryntäsivät heti ulkovaatteet riisuttuaan yläkertaan leikkimään.
Minä jäin Samin kanssa laittamaan ruokaa, vaikkakin Sam oli minua niin selvästi parempi ruuanlaittaja, että tyydyin vain katselemaan sivusta.

"Hei me ei tiedetä kovinkaan paljon toisistamme, niin käviskö 20 kysymystä?" kysäisin.

"Tää ruoka on niin nopee, et tää on ihan just valmis, nii otetaanko vaikka 5?"

"Okei, hmm, minkä ikäinen oot? aloitin.

"17, sä?"

"18"
"Lempiruoka?" jatkoin kyselyäni.

"Pitsa, sun?"

"Sama"
"Syntymäpäivä?"

"7.2" Sam vastasi ja kysyi sitten saman minulta.

"14.8"
"Sisaruksia?"

"Yks isoveli, entä sulla?"

"Ei oo ja hyvä niin" totesin.

"Mä keksin tän vikan" Sam päätti.
"Hmm, lempikirjailija?"

Tunsin punan kohoavan kasvoilleni myöntäessäni, etten lue juuri yhtään.
"Sulla?"

"Ehdottomasti Christie"

Nyökkäsin vain, sillä minulla ei ollut aavistustakaan kuka ihme oli Christie.

"Noin" Sam totesi, saadessaan ruoan kannettua pöydälle. Mahani kurni nälästä ja istuuduin jo valmiiksi pöydän ääreen.

"Ruoka on valmista!" Sam kailotti vielä yläkerran suuntaan. Kuului kiljuntaa ja pian tytöt ryntäsivät juosten alakertaan.

~~

Ruoka oli suorastaan taivaallisen hyvää.
Tai no, oikeastaan se oli vielä parempaa, mutta sille ei löytynyt sopivaa sanaa, joten taivaallinen sai nyt kelvata.

Mutta en vain pystynyt käsittämään, kuinka joku pystyi loihtimaan jotakin niin herkullista pelkistä perusaineksista.

No, onneksi minun ei tarvinnutkaan, sillä riitti, että sain syödä tätä vatsani täyteen.

Yhtäkkiä huomasin, kuinka katseeni oli eksynyt Samin huuliin. Ne näyttivät niin pehmeiltä, suloisilta.

Kuinka täydellistä olisi vain painaa omat huuleni niitä vasten.

No, se ei tulisi tapahtumaan vielä pitkään aikaan, jos koskaan.

---

Heoo!

Vihdoinkin uus luku, ehkä tylsä, mutta luku kumminkin.

Painakaa votee jos siltä tuntuu, kommentoikaa!

Menkää lukemaan Agatha Christien kirjoja! (T. Sam & minä)

Hmm..

Saa antaa risuja ja ruusuja, en loukkaannu!

Moikka

Edit: sori, julkasen kolmatta kertaa ku wattpad unpublishaa tätä näköjää ihan työkseen