Naamiotanssia

8. Pyykkipäivä

Kerrostalossa, jossa asuin oli erillinen pesutupa kellarikerroksessa. Kellarikerroksesta tuli jo pelkkänä nimenä tunne siitä, että tila olisi pimeä, pieni, ahdas ja täynnä hiiriä, jotka juoksivat ihmisiä pakoon kuin viimeistä päivää. Paria hämähäkinseittiä ja tilan ahtautta lukuunottamatta, ennakkoluuloni oli kuitenkin täysin tyrmätty jo heti ensimmäisellä kerralla ainakin pesutuvan osalta. Lamput toimivat hyvin ja valaistus oli jopa nautittavaa tai ainakaan se ei särkenyt silmiä. Tila oli suhteellisen iso. Ahtaaksi sen tekivät kaksi pyykkikonetta ja kaksi kuivausrumpua sekä suuri määrä hyllyköitä. Jossain nurkkaa vasten makasi muutama kuivausteline. Koneiden viereen oli aseteltu lisäksi pari tuolia niitä varten, jotka päättivät jäädä alas kellarikerrokseen odottamaan pesuohjelman loppua. Hyllyköstä löytyi useita lehtiä, jotka oli jätetty sinne luultavasti juuri näitä odottelijoita ajatellen.

Olin ottanut mukaani pesutupaan kasan pyykkiä, sillä sitä oli kertynyt. Paulinea varten minulla oli kaksi asua, joita vaihtelin aina vuorokerroin. Grace sen sijaan vaihteli asuaan huomattavasti useammin, mikä oli saanut minut kiertämään kaikki lähiseudun kirpputorit väririkkaiden vaatteiden toivossa. Loppupeleissä olin raivannut vaatekaapistani kokonaisen hyllyn Gracen vaatteita varten. Ne vaihtelivat laidasta laitaan, mutta pääsääntönä oli, että ne olivat värikkäitä, löysiä ja suhteellisen ohuita.

Pyykkikorissani oli ollut kaikille kolmelle kuuluvia vaatteita, jotka olin vasta vartti sitten heittänyt pesukoneeseen. Olin päättänyt jäädä alas pyykkikoneen luokse ihan vain varmuuden vuoksi. Ystäväni Susan oli vastikään pistänyt viestiä Kanadasta. Hänen pyykkinsä oli kuulemma pöllitty itsepalvelupesulasta, hänen ollessaan muualla odottelemassa pyykkien puhdistumista. Minähän en tanssiasujeni antaisi pois kävellä, joten olin vahdissa varsin mieluusti.

Lueskelin hyllyltä nappaamaani pari vuotta vanhaa aikakauslehteä, kun kellarin rappusissa kuului askelia. Kohotin katsettani ihan vain huomatakseni tuijottavani pyykkitupaan saapuvaa Jeremyä. Hän oli vaikuttanut ensimmäistä kertaa tavatessamme niin asialliselta. Eilen hän oli kuitenkin ollut aivan toisenlainen huutaessaan Gracelle. Tunteeni olivat ristiriitaiset.

Jeremy tuli sisälle pyykkitupaan, tervehti ja latoi pyykkinsä viereiseen pesukoneeseen peseytymään. Hän tuli istumaan viereeni. Koin sydämeni hakkaavaan, aivan kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä, josta en halunnut jäädä kiinni. Aivan kuin olisin ollut lapsi, joka oli salaa pöllinyt tikkarin lähikaupasta ja koki jälkeenpäin huonoa omatuntoa. Siinä missä minä olin älynnyt Masked Dancen pukumiehen olevan Jeremy, niin oli myös olemassa todennäköisyys, että Jeremy älyäisi kuka Grace oikeasti oli. Hän vieläpä työskenteli Masked Dancella. Jos hän älyäisi minun tietävän sen, Grace saisi varmasti lentävän lähdön tanssistudiolta. Ehkä mieleni vain toimi liian vilkkaasti, mutta olin oikeasti peloissani. Kun joku uhkasi suurinta rakkauttani, mahdollisuutta tanssia, niin minähän pitäisin siitä kynsin ja hampain kiinni.

"Onko sitä avainta löytynyt?" Jeremy kysyi istuessaan viereeni. Kiroilin mielessäni. Miksi pirussa hänen nyt tänne piti jäädä? Hän olisi voinut tehdä jotain tärkeämpää jossain muualla, mutta sen sijaan päätyikin istumaan viereeni odottamaan pyykkikoneen ohjelman päättymistä. Miten huono tuuri ihmisellä voikaan olla?

"Ei ole. Koitan kyllä etsiä", vastasin. En oikeastaan ollut sen tarkemmin edes etsinyt avainta, koska ajattelin ettei asialla olisi kiire.

Hetken oli hiljaista, kunnes katseeni kiinnittyi hänen kädessään olevaan hopeiseen sormukseen.  Se oli laitettu huolellisesti vasemman käden nimettömään. Taisin tuijottaa sitä liian selvästi, sillä havahduin Jeremyn puheeseen.

"Se on kihlasormus", hän esitteli. "Sen viereen tulee toivottavasti kesällä vielä toinenkin sormus", hän sanoi hymyillen. Oli niin ihanaa nähdä Jeremy aidosti iloisena ja aidosti rakastuneena. Verkkokalvoilleni oli nimittäin piirtynyt aivan liian vahvasti kuva huutavasta pukumiehestä. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta Jeremyn olevan liian nuori kihlaukseen saatika sitten avioon. Ehkä hän kuitenkin tiesi mitä teki, sen verran viisaalta hän vaikutti.