Rakkauden Kahleet ~ BoyxBoy

1, Miro

- Noniin. Koska Noel on Suomenruottalainen se sanoo muutamia sanoja Ruotsiks.. Ja tuota koska miun Ruotsi on mItÄ oN niin anteeks jo valmiiks XD -

* Noel's POV *

Pelastakaa mut.

Mä olen nyt käynyt lukiota ehkä jotain kolme kuukautta, ja mä olen jo ihan ihastunut yhteen vanhempaan poikaan.
Sillä on varmaan tyttöystäväkin - pakkohan sillä on. Ei noin hyvännäkönen voi olla vapaa..Ja vailla olisikin ei mulla olisi siihen mahiksia. Ei mulla ole keneenkään..Tai jos on se on tyttö.

Kuitenkin, sen pojan nimi on Miro jotain, sillä on tummanruskeat hiukset, sen silmät on kirkkaan siniset ja se on tosi pitkä.
Sillä on paljon kavereita, se on suosittu ja se pelaa jääkiekkoa.

Mä taas sitten..Mä oon blondi, mulla on vihertävät silmät mä oon lyhyt ja mun keho on tosi naisellinen.
Mulla ei ole kavereita enkä mä oo suosittu..Enkä mä harrasta mitään liikunnallista.

Me ollaan toistemme vastakohtia, ei meistä koskaan tulisi paria.

Juuri kun mä käännän mun katseen Miroon, se katsoo muhun päin ja mä punastun.
Katseliko se juuri mua? Ei se voi.

Se hymyilee sen ihanaa hammashymyä ja musta tuntuu, että mä kuolen siihen paikkaan.
Ja sitten, mun ohi ryntää yksi meidän koulun suosituimmista tytöistä vaaleanruskeine hiuksineen. Se hyppää Miron syleilyyn ja suutelee tätä suoraan suulle.
Sen tytön nimi on kai Nella ja sen elämäntehtävä on selvästi viedä mun ihastus..
Ainakin nyt mä tiedän, että Mirolla on tyttöystävä ja mulla ei ole edes yhden prosentin mahdollisuuksia siihen.

Mä huokaan ja avaan mun keskeneräisen kirjan.

Yksi täydellinen päivä.
Kirja jonka olen lukenut varmasti yli viisi kertaa enkä vain voi kyllästyä.
Se vain on niin liikuttava ja ihana.

Mä kerkeän lukea puolitoista lukua, kun kello soi ja mun on suunnattava tunnille.

***

Koulun jälkeen mä käyn kaupassa ja menen kotiin..Mä asun mun äidin kanssa lähellä keskustaa, koska mun vanhemmat ajatteli että mun on kiva asua lähellä koulua ja keskustaa..Mutta ei se oikeastaan ole.
En mä paljoa liiku kotoa muualle kun kouluun, kirjastoon ja kauppaan - jos on pakko.

Mä saavun kolmanteen kerrokseen meidän koti kerrostalossa ja soitan meidän asunnon ovikelloa, koska mä unohdin ottaa mun kotiavaimet aamulla mukaan.
Onneksi äiti on kotona joten se tulee avaamaan ja hymyilee mulle. Mä hymyilen sille takaisin.

"Miten sun päivä meni?" Äiti kysyy tavanomaisesti ja mä hymyilen sille vähän feikisti vastaten sen mitä mä aina vastaan: "Ihan hyvin"

"Hyvä juttu" äiti sanoo ja pörröttää mun hiuksia saaden mut kikattamaan vähän.
Ja joo, äiti tietää että mä olen homo, ja se on ihan fine sille. Sen mielestä on pääasia että mä vaan oon onnellinen kenen kanssa oonkaa, oli se sit poika tai tyttö. Ja se on oikeestaan mun äidissä just mahtavaa ja yksi monista syistä miksi mä rakastan sitä.

"Onko nälkä?" Äiti kysyy.

"Ja, men mä meen eka tekee mun läksyt" Mä vastaan ja riisun mun kengät laittaen ne kenkätelineeseen.
Mä menen mun huoneeseen ja avaan mun vaaleanpunaiset verhot, jotta mä saisin vähän luonnon valoakin mun huoneeseen.

Mä teen mun läksyt pikaseen jonka jälkeen mä meen keittiöön, jossa mun äiti kokkailee jotain ruokaa joka tuoksuu ihan hyvälle.

"Hejssan äiti" mä istun keittiön pöydän ääreen laskien mun puhelimen pöydälle.

"Hej, joko sä teit läksyt" äiti kysyy kääntämättä katsettaan muhun, ettei ruoka palaisi pohjaan.

"Ja" mä sanon ja leikin mun puhelimen kuorilla ja irrottelen niitä mun puhelimen ympäriltä laittaen ne sitten aina takaisin.

"Olitpas sä nopea" Mä voin kuulla hymyn äidin äänessä.

Pian mun puhelin pärähtää ja mä avaan sen. Siinä on ilmoitus instagramista.

_Mirokoskela_ julkaisi uuden kuvan. * Kuva ylhäällä ^ *

Mun sydän jättää lyönnin välistä kun mä näen sen nimen. Ainii totta. Mullahan on sen julkaisuilmoitukset päällä.

Mä avaan kuvan ja mun sydän on pysähtyä.
Miten joku voi näyttää noin hyvältä kuvissa? Mä näytän aina suurinpiirtein joltain kuolleelta norsulta.

Mä tykkään sen kuvasta, mutta komentoida mä en vaan voi. Kaikki taatusti nauraisi.

Mä selaan kuvan kommentteja ja mun silmiin pistää Nellan kommentti.

_Nellamäenpää_: Rakaaaaaaas tänään oli kivaaaa 😍😍❤❤💍💍

Voi miten söpöä..Samanlaiset käyttäjänimet..
Mä esitän että mä vaan halveksin Nellaa mun mielessä, mutta tosiasiassa musta tuntuu että mä alan itkeä.

"Ruoka on valmista" äiti ilmoittaa ja mä nyökkään hiljaa.
Jotenkin mun ruokahalu on vaan kadonnut..
Joo mä tiedän tää on tosi typerää! Se on vaan yksi pieni ihastus..Tai no ei se kovin pieni ole, se on kasvanut tosi valtavaksi näiden parin kuukauden aikana.

Äiti laittaa ruokaa mun lautaselle jonka mä olin ottanut mun eteen ja mä hymyilen pienesti ja kuiskaan hiljaa: "Tack"

Mä syön nopeasti ja yritän välttää keskustelua, koska mua itkettää ja musta tuntuu, että mä purskahdan itkuun jos mä avaan mun suuni.

"Onko hyvää?" Äiti kysyy.

"Mmmm" mä tuijotan mun lautasta ja huokaan.
Mun pitää päästä yli Mirosta. Ei tää käy että mä itkeskelen sen perään päivät pitkät.

Mä syön loppuun ja vien mun astiat tiskikoneeseen huokaisten syvään.
Tää kerta olkoon viimenen, jolloin mä itken Miron takia.

"Tack" mä toistan äidille ja ryntään mun huoneeseen omaan sänkyyni.

Mä kietoudun tiukasti mun peittoon, ja annan kyyneleiden tulla.
Mä annan kaiken pahan olon peseytyä pois kyyneleiden mukana,
Mä annan mun sielun puhdistua,

Mä itken ehkä kaksi tuntia kunnes mä väsyn ja nukahdan.

~ Moi! Viimein sain aikaseks toisenki kirjan! :3 Eeei miulla kai muuta xD ~