Rakkauden Kahleet ~ BoyxBoy

4, Instagram

~ VAROITUS:
Luvussa esiintyy spoilaamista toisen kirjan loppuhuipennuksesta. (Yksi täydellinen päivä - Jennifer Niven)
Jos aiotte lukea kirjan / kirja on kesken teillä niin äLkÄä lukeko jos ette haluu spoilausta kirjan loppuun.

Aaalso! Anteeks kirjotusvirheet ja nauttikaa tästä randomista luvusta. ~

* Noel's POV *

Mä ja Jami ollaan hengattu paljon viimeaikoina, ja mä olen jo oppinut tottumaan tähän ahtaaseen kipsiin mun kädessä.

Tällähetkellä mä ja Jami istutaan kirjaston nurkassa ja luetaan yhtä samaa kirjaa.

"Mitä sä luulet, miksi Finch tappoi itsensä?" Jami kysyy yhtäkkiä ja mä kohotan mun katseen siihen.

"Hm..Mä en ole varma, mutta se ei kai enää vaan jaksanut? Elämä on tosi rankkaa, varsinkin jos on niin vihattu kuin se-" sitten mä hiljenen.
Varmaan kaikki tässä koulussa vihaa mua. Tai ei ainakaan pidä musta..Tai ainakin oudoksuu mua.

Jami mutristaa suutaan ja mä sanon: "Ainakaan Finchillä tai mulla ei ole sitä vaaraa, että me jouduttaisiin noloihin sosiaalisiin tilanteisiin"

Jami nauraa ja mä hymyilen pienesti, syventyen sitten kirjan ääreen uudestaan.

Kello soi ja Jami pomppaa ylös katsoen mua pahoittelevasti: "Mulla alkaa koristreenit, sori"

Mä mutristan suutani ja nyökkään, katsellen Yhden Täydellisen Päivän kansia.
Olisimpa mäkin yhtä nätti, kuin nuo kannet.

"Ellet sä halua tulla katsomaan kun mä pelaan?" Jami ehdottaa kohta ja mä nousen ylös nyökäten ujosti.
Mun kaulahuivi on tippua, joten mä kiedon sen tiukemmin mun kaulan ympärille ja lähden seuraamaan Jamia joka astelee ulos koripallo kentälle.

"Ei kai ketään haittaa jos mä tuun sinne?" Mä kysyn hiljaa ja Jami pudistaa päätään: "On siellä muitakin kattomass kun vaan sä, eli ei haittaa"

Mä hymähdän ihan hiljaa ja menen istumaan syrjemmälle kuin muut, koska mun tuurilla mulle tulee pallo päähän jos mä vaikka luen kirjaa.

Mun puhelin kilahtaa kaksi kertaa ja mä huokaan, avaten sen.

Koripallon pomputuksen ääni kantautuu mun korviin, josta mä arvelisin että ne on alkanut pelaamaan.

Mulle on tullut instagramista kaksi uutta ilmoitusta ja mä avaan ne.

@Roses4you alkoi seurata sinua.

Niin että kuka?

@Roses4you want's to sent you a message.

Mä avaan sen profiilin ensin, ja katsahdan sitä.

Sillä on 53 seuraajaa ja yksi julkaisu.
Kuvassa on kuva sinertävästä post-it lapusta jossa lukee kauniilla käsialalla kirjoitettuna:

Roses are red,
Violets are blue,
Out of a million boys,
I choose you ♡
Take my hand,
Hold me close.
Show me that you
Love me most.

Sen kuvatekstinä lukee mun etunimi.

Hetki.

Mitä?

Ehkä se on jollekkin muulle, ja se seurasi mua vahingossa koska erehtyi henkilöstä.
Pakkohan sen oli.
Ei kukaan pidä musta, eikä tule koskaan pitämäänkään, mä tuun kuolemaan yksin.
Musta tulee hullu kissapappa ja mä halailen kissoja ja hamstraan niitä mun kotiin.

Mä avaan instagramin yksät avaten sen viesti pyynnön.

@Roses4you sent you a message.

Accept delete

Mä hyväksyn sen pyynnön, ja viesti ponnahtaa mun näytölle.

@Roses4you: Hejssan Noel (: Viimein pääsen puhumaan sulle

Mä hymyilen mun puhelimelle hämmentyneenä, kunnes mä kuulen jonkun tytön kiljaisevan ja nostan katseeni äkkiä.
Brunette tyttö on kaatunut maahan ja se pitelee päätään vaikeroiden. Sen ympärille on kokoontunut koripalloilijoita ja mä menen paikalle myös hiljakseen.

"Oletko sä okei?" Mä kysyn ja se kääntää katseensa muhun, nyökäten pienesti.

"Mitä tapahtu?" Mä kysyn Jamilta ja se virnistää mulle: "Taisit olla keskittyny juttelemaan jollekkin, ainakin sen perusteella että sä hymyilit sun puhelimelle, etkä reagoinu vaikka mä kävin sun luona yhessä vaiheessa kertomassa peli tilanteen"
Mä punastun ja vaihdan äkkiä aihetta: "Mitä oikeasti kävi?"

"Sitä osu koripallo päähän ja se kaatui, se pitäis varmaan viedä terkkarille" Jami sanoo ja mä kumarrun tytön tasolle huokaisten, koska mä en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Mutta koska mäkin olen käynyt tän saman - tavallaan - läpi, mun on pakko auttaa.
Tosi asiassa ei mua ole osunut koskaan koripallo päähän, mutta mua hakattiin paljon yläasteen alussa, eli munkin päähän sattui aika pahasti.

"Ootko sä vielä hereillä?" Mä kuiskaan, ja se hymähtää ihan hiljaa.

"Sut pitäisi viedä terkkarille, pystytkö sä ite kävellä vai..Vai pyydänkö mä Jamin kantamaan sut?" Viiton Jamia samalla mun luokse, kun mä jutustelen tytölle. Selviää, ettei se ole edes kunnolla hereillä, joten Jami nostaa sen syliinsä ja me viedään se terkkarille.

Kun me lopulta palataan takaisin, mun kirjaan on kiinnitetty sininen post-it lappu

Roses are red
Violets are blue
Love never crossed my mind,
Until the day I met you. ♡♡♡

~ Iltaa. Päivää. Iltapäivää!
Miina pakotti kirjottaa, eli olkaa hyvät.
Hope you enjoyed this very random chapter.
AnTeEkSi EnKlAnTiNi ~

❤☀️✌🏻