Rakkauden Kahleet ~ BoyxBoy

3, Kipsi

* Noel's POV *

Kirkas loisteputki valo paistaa mun silmiin, ja mä ähkäisen turhautuneena.
Miksi jokapaikassa on oltava niin kirkkaat valot?
Mun vaaleat hiukset kutittaa mun pisamaisia kasvoja, joten mä yritän pyyhkäistä niitä pois mun silmiltä, mutta mun käden ympärillä tuntuu olevan jotain painavaa.

Mä säpsähdän ja käännyn katsomaan mun kättä, jonka ympärillä on jotain ahdasta.
Ai..Kipsi?

"Noel!" Äidin huolestunut ääni kantautuu mun korviin ja mä kohotan mun katseen siihen.

"Oletko sä kunnossa?" Äiti kysyy, ja sitä mä mietin itsekkin.

"Kai, missä mä edes olen..? Tai siis. Mitä mä täällä niiku teen?" Mä mumisen unisena.

"Sä kai löit pääsi samalla kun sä.. kaaduit." Äidin äänestä kuulee, että se tietää etten mä ole kaatunut vahingossa. Mä välttelen sen katsetta ja huokaan. Äiti jatkaa: "sulla on kai lievä aivotärähdys, mutta se paranee lepäämisellä. Sä pyörryit sen takia"

Mä nyökkään ja nousen vaikeasti istumaan.
Kipsi tuntuu ahtaalta ja oudolta mun kädessä.
Musta tuntuu vaikealta hengittää ja mua ahdistaa.

"Kuin kauan tää kipsi on mulla?" Mä kysyn hiljaa, tutkaillen kipsiä mun kädessä.

"Vähän yli kuukauden" äiti sanoo ja mä nyökkään hiljakseen.
Kiva..Onneksi mä sentään olen vasenkätinen joten mä voin kirjottaa ja piirtää.

"Saanko mä lähteä kotiin? Saanksmä mennä ees kouluun?" Mä kysyn sitten, ja äiti nyökyttelee: "Sä pääset kotiin tänään, ja saat kunhan oot varovainen."

Pitää sit pysyä extra kaukana Mirosta ja sen frendeistä. Okei. Onneksi mun näkö on hyvä eli mä näen stalkkia Miroa kauempaakin.

***

Kotona äiti ohjaa mut sänkyyn ja ramppaa mun huoneessa joka viiden minuutin välein kysellen onko kaikki okei.

"Äiti. Rauhotu nyt, mulla on kaikki hyvin" mä sanon kun se ryntää mun huoneeseen varmaan kymmenettä kertaa.

"Sanoisithan jos ei olisi?" Äiti kysyy ja mä nyökkään hymyillen vähän.

Loppu illan mä vain makaan sängyssä ja katselen telkkaria tai luen.

~

Aamulla mä herään silleen, että mulla on puoli tuntia aikaa ehtiä kouluun.
Mä pukeudun vaikeasti, otan tavarani ja menen suoraan eteiseen. Mulla ei ole nälkä, joten mä en edes aijo yrittää syödä väkisin.
Mä puen mun kengät ja kaulahuivin, astuen rappukäytävään. Mä menen ulos ja laitan mun terveen käden mun taskuun, mietiskellen miten mun käy ruokailussa. Kukaan ei halua auttaa mua viemään mun tarjotinta pöytään, eli ehkä mä sitten skippaan ruokailunkin..Vaikken mä tosin syönyt aamupalaa. Ehkä mä vaan yritän pärjätä..Kyllä joku ope lopulta säälii mua ja tulee auttamaan.

Kun mä saavun koululle, mä työnnän oven varoen auki ja astun sisälle lämpimään. Koululla haisee tunkkaiselle, hajuveden ja hien sekoitukselle.
Mä nyrpistän mun nenääni ja kiipeän portaat ylös ja suuntaan mun lokerolle.

Mun lokeron luona - tarkemmin ottaen mun lokeroon - nojailee joku sen pörröhiuksisen tyttökaverinsa kaa. Siinä ne imuttelee. Mä nyrpistän mun nenääni uudestaan.
Ei sillä, ei mulla ole mitään muiden sulosia suhteita vastaan, mutta pliis menisivät ees toisten lokerolta pois.

Mä menen hiljakseen mun lokerolle ja vasta sillon tajuan, ketä ne on.

Miro ja Nella.

Oikeesti? Mikä maailmalla on mua vastaan?