Rakkauden Kahleet ~ BoyxBoy

2, Post-it lappu

~ Anteeksi jos on kirjotusvirheitä! ~

* Noel's POV *

Aamulla mä herään vähän pirteämpänä, vaikka mun päätä särkee itkemisestä illallakin. Mun silmäripset on vieläkin vähän märät itkemisestä ja mun vieressä lattialla on kasa nenäliinoja, jotka mun on pakko kerätä koska mä en halua likaista huonetta. Se alkaa parista nenäliinasta ja kohta ennen ku mä tajuunkaan mun huone pursuu roskia ja vaatteita lattialla.

Mä itkin yölläkin johonki kolmeen yöllä, eli nyt kun mun pitäis herätä ja mennä koululle musta tuntuu etten mä jaksa tai pysty. Lisäksi mun pitää päästä yli Mirosta, ja mä näkisin sen varmasti koulussa. Se ei oo sellanen, että se lintsaisi koulusta.
Tai ei se vaikuta sellaiselta.

Mä venyttelen vähäsen ja kohottaudun sitten istumaan katsahtaen kelloa mun puhelimesta.

Puoli seitsämän, eli mulla on pari tuntia kai aikaa valmistautua.
Mä menen mun vaatekaapille ja mietiskelen mitä pukisin päälle. Lopulta mä vaan valitsen mustat revityt farkut, vaaleanpunaisen suuren hupparin ja valkoiset nilkkasukat.
Sen jälkeen mä tassuttelen keittiöön ja otan maidon jääkaapista. Äiti on nostanut murot ja kulhon jo pöytään valmiiksi mulle, ja muropaketin päällä on lappu jossa lukee, että se on jo lähtenyt töihin aikaisemmin kun piti.

Mä laitan muroja kulhoon ja kaadan maitoa päälle, kurotellen ottamaan itelleni lusikan ruokaväline lokerosta.

Mä syön mun murot äkkiä samalla mietiskellen - yllätys yllätys - Miroa.
Sen jälkeen mä haen mun repun ja puhelimen suunnaten eteiseen. Mä vedän mun mustat converset mun jalkoihin ja kiedon mun valkoisdn kaulahuivin mun ympärille - onhan nyt kuitenkin jo syksy.

Nyt mä muistin ottaa mun kodin- ja lokeronavaimet, jotka mä eilen unohdin molemmat kotiin.

Mä astun rappukäytävään ja menen portaita kolme kerrosta alas, astuen sitten ulos viileään syysilmaan.
Ulkona on ehkä pari astetta pakkasta, syysviima puhaltaa hennosti mun kasvoille ja ilmassa lentelee lehtiä, joita putoilee puista.

Mä rakastan syksyä, oikeasti se on paras vuodenaika kaikista.
Mä rakastan sitä kun on sadepäivä ja saa käpertyä sohvalle viltin sisään lukemaan kirjaa.

Nyt mä en kuitenkaan ole sisällä ja täällä ripottelee vähän vettä, eli mä juoksen koululle niin nopeasti kun mä vaan nyt voin, vaikkei mun kunto olekkaan kovin hyvä.

Mulla on tänään kakstuntia liikkaa, joka on meillä yhteistä vuotta vanhempien kanssa, eli mä pääsen näkemään Miron ilman paitaa - jos meillä siis on sisäliikuntaa.

Aaainiin..Munhan piti päästä Mirosta yli..No ei kai sillä niin väliä ole. Jos mä en vaan enää itke sen vuoksi. Joo. Mun ei tarvitse päästä siitä yli, mutta mun pitää takoa päähäni se, ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia siihen.

Miro ja sen porukka seisoskelee ulkona katoksen alla juttelemassa ja kun mä kävelen niiden porukan kohdille, Miron katse käy hetkellisesti mussa, mutta se johtuu vaan varmaan mun vaatetuksesta.

Mä jatkan matkaani, ja tunnen Miron polttavan katseen mun selässä. Mä katsahdan taakse ja se katsoo mua taas. Ei mun vaatteet nyt niin erikoiset ole, että niitä pitäisi katsella. Mitä sitten jos ne on vähän erilaiset kun muilla?

Mä menen sisälle ja kiipeän portaat ylös, mennen mun lokerolle.
Mä kaivan sieltä mun liikka vaatteet ja huokaisen. Miksi mä edes säilytän mun liikkavaatteita mun koulukirja lokerossa, miksen mä säilytä niitä liikuntalokerossa?
Ja joo meidän koulussa on outoa se, että meillä on liikunnassa erilliset lokerot joissa säilytetään liikuntatavaroita.