Luokse lapin kairojen, tuoksuun tunturin, syliin äidin armahan, luokse alle kodin katon.
Luokse Lapin kairojen, tuoksuun tunturin.
Kauas sinne jääneen, muistan ma lämmön nuotiotulen.
Eka runo on nyt saatu mukaan tähän uuteen projektiin. Mahollisesti jo tänä iltana tai huomenna tullee lissää sitä mukaa, kun käyn eri vaihtoehtoja lävitse. Toivottavasti te harvat lukijat saatte näistä irti edes pienoisen osan siitä mitä mie itte saan.
YOU ARE READING
Kutsuja vain
RandomOi Syysyön vartija, oi tule jo, tuo talvi tullessas! Piilossapa hän kärkkyy. -Väsyi odottamaan, kertoo vanha taru. Ken tietää milloin määrä palata on. Tarinallisuus, tuntemukset, runojen syntypaikat maalautuvat jokaisen silmissä omanlaisikseen. Yksi...
