Tähtivyö tuo mulle vilkutti
Silloin lapsena ma kerran
Harjulle yksin astelin
Siellä kengät riisuin
Varpaillani pienoisilla
Maan katoavan tunsin
Kanssas ilman kehto
Korpikuusen kaunokaisen
Keskellä pimeää näin
"Tuo mulle tähti", se mulle virkkoi
"Tuo mulle tähdistä himmein"
Kummeksuen korpikuuselle hymyn soin
Kanssa kehdon
Allani maailma tuo pienoinen
Vyötä tähtösen kun katselin
Kuin kruunut kuninkaiden
Vain vailla vertaansa
Valtiaat ikuiset
Silmät helkkyen kun katselin
Nyt ymmärrän ma sen
Sinne kuuluu tähti jokainen
Vain rauhaa laskeutuu
Jäi korpikuusikin vaille tähteään
YOU ARE READING
Kutsuja vain
RandomOi Syysyön vartija, oi tule jo, tuo talvi tullessas! Piilossapa hän kärkkyy. -Väsyi odottamaan, kertoo vanha taru. Ken tietää milloin määrä palata on. Tarinallisuus, tuntemukset, runojen syntypaikat maalautuvat jokaisen silmissä omanlaisikseen. Yksi...
