Vetten tyttö
Ulapalla paljahalla
Keskiselällä vallan kahavalla
Usvan suojissa astelevi
Salahisesti hymyilevi
Tarkasti kuuntelevi tuota mantereien ääntä, mantereien painajaista
Pahan pesää
Vailla merituulen kutsuvaa puhtautta
Vetten tyttö
Nostavi kätensä
Huutaa: Hiljaa!
Vallan kahvalla hyödyttömällä
Ei auta valta esi-isien
Ees mantereien ääni ei varota noita
Tyttönen, lapsonen
valtamerten kuohujen kuljettama
Virtojen voipuneien tänne kauas eksyttämä
Äänen tutun kuulevi kutsuvan
Taakseen jättää
Virran mukana kadoten
Onnen kiven keltaisen mantereen luottopaikkan jättäen
Hyvästellen.
BINABASA MO ANG
Kutsuja vain
RandomOi Syysyön vartija, oi tule jo, tuo talvi tullessas! Piilossapa hän kärkkyy. -Väsyi odottamaan, kertoo vanha taru. Ken tietää milloin määrä palata on. Tarinallisuus, tuntemukset, runojen syntypaikat maalautuvat jokaisen silmissä omanlaisikseen. Yksi...
