Istuessa äärellä valkean
Vajoaa hän pois maailmaan
Jossa elää kaikki
Maailmassaan tuntee lämmön kutsuvan
Kuusipuiden kostean tuoksun
Hennon turvan maaäiti antaa lapselle
Kairan tuntemattoman asukille
Tämä runo sai alkunsa, kun aikoinani huomasin, millaiseen maailmaan nuotion äärellä istuva vajoaa.
YOU ARE READING
Kutsuja vain
RandomOi Syysyön vartija, oi tule jo, tuo talvi tullessas! Piilossapa hän kärkkyy. -Väsyi odottamaan, kertoo vanha taru. Ken tietää milloin määrä palata on. Tarinallisuus, tuntemukset, runojen syntypaikat maalautuvat jokaisen silmissä omanlaisikseen. Yksi...
