Halki pakkasen
Saappaillaan tarpoo hän
Ketun silmät
Pilkesilmät
Jäljet käpälän
Vieressä ihmislapsonen
Hiljalleen kulkevat
Hetkenä yön hämärän hiljaisen
Kuiskaten sanoi kettu:
Olet minulle puu jokainen,
Olet minulle kyyneleeni jokainen
Minulle olet kaikki kantamani
Jäljet peittyi ja suli
Vain pilkesilmä jäi
YOU ARE READING
Kutsuja vain
RandomOi Syysyön vartija, oi tule jo, tuo talvi tullessas! Piilossapa hän kärkkyy. -Väsyi odottamaan, kertoo vanha taru. Ken tietää milloin määrä palata on. Tarinallisuus, tuntemukset, runojen syntypaikat maalautuvat jokaisen silmissä omanlaisikseen. Yksi...
