Luku 19

58 5 0
                                    

Pian saavumme paikalle, missä Vuoriklaanin leiri on. Siellä roiskuu paljon verta, ja erotan itse joukosta nopeasti Mustaruusun, Pimeäkynnen, Nopsajalan.
"Hyökkäykseen, Metsäklaani!" ulvahdan, ja rynnistämme partion kanssa kohti taistelevia kissoja, joista Vuoriklaanilaiset ovat reilusti alakynnessä.
"Sinä... Sinä tulit meitä vastaan! Etkö ole katkera siitä, että he tappoivat Minttuturkin ja Varissiiven?!" kuulen takaani sähinää. Sitten tunnen kynnet selässäni. Tunnistan kissan Mustaruusuksi. Potkaisen häntä vatsaan, ja naaras lentää hieman kauemmas. Sitten hän syöksähtää taas minua kohti. Painimme maassa. Tunnen veren valuvan kuonollani, mutta en tiedä, onko se minun vai jonkun muun. Lopulta Mustaruusu päättää käydä jonkun toisen kimppuun, mutta kääntyy nopeasti minua kohti ennenkuin häviää verenlemuiseen sekamelskaan.
"Palaan vielä tappamaan sinut" hän sihahtaa, ja pian näen vain valkoisen hännänpään vilahtavan pois.
Seuraavaksi tunnen kyljessäni tömähdyksen. Katson, mikä sen teki, ja näen  Kirkassulan makaamassa Pimeäkynsi yllään sähisten.
"Hän on pentuni, Kirkassulka!" ulvahdan siskolleni, ja tönäisen hänet pois Kirkassulan päältä.
"Vasta kaksikymmentä kuuta, mutta jo pentuja, jotka ovat sotureita?!" Pimeäkynsi tuhahtaa. "Se, että tämä rääpäle on pentusi, ei liikuta minua mitenkään. Voisin vaikka tappaa hänet tähän paikkaan."
"Sitä sinä et tule tekemään!" ulvahdan, ja hyökkään siskoni kimppuun. Näen sivusilmällä Kirkassulan nousevan pystyyn ja tulevan auttamaan. Pian kuitenkin makaamme Kirkassulan kanssa maassa Pimeäkynsi yllämme muristen.
"Mitä minä sanoin? Voisin vain tappaa hänet" hän sihisee minulle. Katsahdan lähelläni makaavaan, verta vuotavaan Kirkassulkaan. Sitten pääni kääntyy taas kohti Pimeäkynttä.
"Hän ei ole kuollut" mau'un mahdollisimman rauhallisesti, vaikkakin äänestäni kuuluu selvä hätäännys. Ei itseni, vaan Kirkassulan ja muun klaanin puolesta. Äkkiä Pimeäkynsi näkyy havahtuvan jostakin horroksesta, jossa hänen täytyisi tappaa kaikki.
"Valosie-... Valotähti siis...  Anna anteeksi..." hän sopertaa, ja nousee pois.
"Varputurkki!" kuuluu äkkiä hätäinen huuto. Katson äänen suuntaan, ja näen huutajan olevan Liekkihäntä Varputurkin liikkumaton ruumis vieressään.

Hejj kaikki! Tästä luvusta tuli vähän lyhyt, mutta toivottavasti se ei haittaa.
Mut nyt menen nukkumaan, joten heippa👋!

Soturikissat: Klaanien veri (✔️)Where stories live. Discover now