kuusi

766 148 46
                                    

ma 1.10.2018

Poika, jonka ultramariininsininen hiusväri oli jo lukuisten pesujen myötä kulunut lähemmäksi pastellinsinisen sävyjä, huikkasi ohimennen kurssikaverilleen käyvänsä vielä pikaisesti vessassa ennen aamun toisen luennon alkua. Samanikäinen poika jäi kärsimättömänä odottelemaan vessojen edessä oleville naulakoille, joista roikkui kasapäin vettä valuvia takkeja ja sateenvarjoja. Kukaan ei säästynyt syyssateilta tähän aikaan vuodesta. Ne saivat lähes jokaisen kulkijan kastelemaan takkinsa ja kohmettamaan kätensä kylmästä.

Ultramariinipoika, tutummin Yoongi, oli kolmannen vuoden tietojenkäsittelytieteen opiskelija, jonka verkkainen opiskelutahti jätti kuitenkin toivomisen varaa ja opiskelijastatuksen hieman epävarmaksi. Hänellä oli ollut viime päivinä tapana vierailla tuon tietyn vessan tietyssä nurkkakopissa päivittäin, eikä syy tällä kertaa ollut se, että se vain sattui sijaitsemaan kätevästi lukujärjestyksen yleisimpien luentosalien lähellä, vaikka niin saattoikin ajatella. Hän oli kerran päätynyt lohduttamaan jotain tuntematonta seinäänraapustelijaa, jonka elämä ja ajatukset olivat kuulostaneet sangen tuskaisilta, ja nyt hän oli jäänyt kynästään kiinni tuon vieraan, ilmeisesti matematiikan opiskelijan kanssa. Tämä opiskelija oli hiljattain ilmaissut melko yksinkertaisen todennäköisyyslaskutoimituksen avulla nimekseen J.

Ei Yoongi tosin valittanut siitä, että heidän keskustelunsa oli jatkunut tavallista pidempään. Jostain syystä tuo poika - tai pojaksi hän oli J:n olettanut - oli alkanut itse asiassa olla niitä ensimmäisiä mietteitä Yoongin mielessä herätyskellon pirinän jälkeen.

Poika löysi tiensä nurkkakoppiin ja hymyili, kun hän näki uuden viestin ilmestyneen oveen samalla, kauniilla käsialalla.

»Kerro joku runo? :)» viestissä pyydettiin.

Nuorukainen kuljetti kättään hermostuneena sinisessä hiuspehkossaan ja huokaisi. Ei mikään hänen runoistaan ollut jakamisen arvoinen. Ne olivat oikeastaan vain päähän putkahtaneita ajatuksia ja lauseita yön pimeinä tunteina, eikä mitään sen hienompaa. Ei niitä ollut tehty jaettaviksi.

Poika huokaisi syvään ja kirjoitti lopulta viimeöisen mietteensä:

»›Minä olin täällä

ehkä olen jo lähtenyt›»

***

ti 2.10.2018

»Paitsi jos olet Murjottava Myrtti! ;)»

Sinikuontalo luki uudelleen eilen kirjoittamansa ajatuspätkän, ja naurahti sarkastisesti tuolle uudelle, tänään ilmestyneelle kommentille.
Vai että Myrtti.

Wallflower ⇢ m.yg × p.jm ✔Where stories live. Discover now