2 - Varpusen sulka

19 3 0
                                    

SUURI VERI/GOREVAROITUS

"Räme!"

Kirkaisu halkaisi myrskyisän yön. "RÄME!" Naaras kirkui vain uudelleen. Kollia ei näkynyt.
"KIRKAS!" Toinen ääni huusi. Epätoivoinen naaras yritti etsiä äänen lähdettä.

"KIRKAS!"

Kirkas oli lyyhistynyt maahan. hän vuosi verta, ja hänen vierellään oli kolme elotonta pentua. Kirkas itki, ja ulisi viimeisillä voimillaan, kun neljäs, heikko kolli, syntyi.

Aamu valkeni rämeenlahdella. Hetkeen ei kuulunut mitään muuta, kuin veden solinaa, sitten uikuttavan pennun ääni.

Ruskeaturkkinen pentu uikutti, etsien vieressään olevasta emosta lämpöä, jota ei löytänyt, sillä emon ruumis oli jo kylmennyt.

Ohi, toisella puolella rämettä kulkeva auringonlauman vartio kuuli pennun ulinan.

"Salamanteri, se on pentu! Ja-" Naukaisijan ääni katkesi, ja tuo näytti kauhistuneelta.
"Salamanteri, ei voi olla.."
Se, mitä salamanteri näki, ei voinut olla totta..

Kissanaaras, vierellään yksi elossa oleva kolli, sekä kolme kuollutta pentua, jätetty yksin.. kuolemaan..

"Ottakaa te ruumis ja pentujenkin ruumiit. Minä kannan elävän.." Salamanteri naukaisi, ja tarttui pentua niskanahasta, ja se vinkaisi.

"Kutsutaan häntä Varpuseksi"

"Pelastajan Linnuksi."

ᴘɪɪsᴀᴍɪɴ ᴊᴏᴋɪWhere stories live. Discover now