ᴘɪɪsᴀᴍɪɴ ᴊᴏᴋɪ

4 - Sinä Myöhästyit, Piisami

Piisami ei juuri lainkaan muuttanut päivärytmiään sisarensa kuoleman jälkeen, jos ei lukuun oteta sitä, että hän osallistui jokaiseen partioon, pidättäytyi syömästä eikä puhunut kenellekkään, ei edes Varpuselle.

Piisami korjasi jälleen yhden pesän seinää. Varpunen ilmestyi oviaukolle, ja katsoi hieman avuttomasti Piisamia, joka oli kuin ei huomaisikaan. Nuorempi kolli poistui hiljaa, sanaakaan sanomatta pesästä, ilmeisesti kyyneliä pidätellen.

Varpunen käveli joen vartta myöten. Kolli oli niin vihainen Piisamille - mutta ei pystynyt siihen. Hän halusi jutella, kertoa pulmistaan, mutta ei, Piisami vain eristäisi hänet pahemmin elämästään.

Varpunen potkaisi kiven jokeen, ja kuuli sen rikkovan jään lähellä joen keskustaa. Varpunen, ollessan utelias kissa, ja kääntyi nopeasti katsomaan, mielenkiinnolla lähestyi pientä, jäähänmuodostunutta reikää, kokeillen sitä käpälällään..

Piisami oli taas metsällä. Kolli kantoi selässään laihaa kania, joka oli juossut tuon käpäliin, olessaan nääntynyt. Hän oli kääntymässä leiriin, kun kuuli joelta ikävän räsähdyksen..

Varpunen ulvahti, vilkaisi taivasta, ennenkuin valahti pimeyteen. Vesi valtasi kollin, ja tuo upposi viiksikarvojaan myöten syvään veteen.
Varpunen räpiköi kohti pintaa, mutta ei ollut enää varma, mistä löytäisi pinnan.

Piisami ryntäsi joelle, ja loikkasi jäälle, juosten kohti särkynyttä kohtaa.

Varpusen silmissä tummui.. "Eikai nyt ole aikani?" hän ajatteli. "minä en-"

Nuorempi kolli tunsi hampaat niskanahassaan. Se oli Piisami. Tyytyväisenä Varpunen sulki silmänsä.

Piisami raahasi Varpusen rannalle, ja pian he molemmat yskivät vettä keuhkoistaan.

"Mitä oikein ajattelit?!?" Piisami älähti, astuen kauemmas, saaden henkeä.

Varpunen pörhisti karvansa. "Mitä itse ajattelet koko ajan?!? Unohdat olemassa oloni!" Kolli sähisi.

"Menetin juuri sisareni, ja emonikin on kuollut!" Piisami ärähti.

"No, minulla ei edes ole emoa, tai sisaruksia!" Varpunen ulvahti, ja kyyneleet kihosivat tuon silmiin. "Eikä mahtavaa isää, joka johtaisi laumaa ja jota katsoa ylöspäin"

Piisami hätkähti, ja vaikeni. "Anteeksi, en-"

"Et älynnyt?! Olet pahoillasi? Myöhästyit, Piisami. Myöhästyit yhden kuun verran. Et edes ajatellut minua!" Kolli sähisi kylmästi.

Piisami katsoi hätääntyneenä parasta ystäväänsä.
"Meidän ystävyytemme on ohi. Kiitos kun pelastit minut kuolemalta" Varpunen naukui kylmällä äänellä, ja kääntyi kannoillaan, poistui leiriin,

jättäen piisamin yksin.