ᴘɪɪsᴀᴍɪɴ ᴊᴏᴋɪ

1 - Vaara, Riski, Rähjä

~
Tummanruskearaidallinen, lyhytkarvainen eläin puikahti vedestä rannalle. Ihmisen silmään se olisi voinut näyttää saukolta - mutta kissa se oli.

Piisami suuntasi kohti leiriä, rinnallaan Varpunen. Kaksikon turkit olivat vielä hieman märät syksyn viimeisimmästä kalastusretkestä. Lehtisade oli saavuttamassa huippuaan, ja säät olivat jo alkaneet kylmetä. Nuoret kissat talsivat leiriä suojaavista piikkimuureista sisään, suoraan Auringon lauman leiriin.

Se oli Piisamin ensimmäinen lehtikato. Nuori kissa ei ollut kokenut sitä kylmyyttä vielä. Hänen emonsa oli jättänyt Auringon lauman, mutta Piisami ei välittänyt. Olihan hänellä vielä Salamanteri, isänsä, seuranaan.
Ja tietenkin, Sisarensa Neilikka.

Neilikka odotti Myrskypilven pentuja. Niiden oli määrä syntyä aivan pian. Piisami ei ollut innoissaan pennuista - ainakaan hänellä ei ollut suunnitelmia itsellään sellaisiin. Hän halusi tutkia maailmaa. Hän halusi elää.

Niimpä Piisami ja Varpunen, kaksi villiä kollia, päättivät elää elämäänsä minne käpälät veivätkin.

~

Ensimmäinen lumi satoi taivaalta. Märkä käpälällinen lunta lätsähti Varpusen korvaan. "Piisami!", Nuorempi kolli ärähti. "Tuosta saat maksaa!"
Piisami hekotti minkä keuhkoistaan kykeni, mutta sai pian lumipesun naamaansa. Kaksikko repesi nauruun, jatkaen lumitaisteluaan.

~
"Piisami! Varpunen!" Terävä ääni kajahti aukiolla.
"Salamanteri!" Piisami vastasi pirteästi, ravistaen kuuran turkistaan. "Mitä nyt?"
Salamanteri kertoi kaksikolle, miten toimitaan lehtikadon aikana. heidän täytyisi rakentaa lumimuurit suojaksi leirin ympäri, sekä jokaisen pesän sisään, siivoten kaiken lumen pesistä.

"Sehän passaa, kuhan saadaan pysyä lumessa!" Varpunen hekotti. Kireä ilme katosi Salamanterin naamalta, ja tuo virnisti. "Minäkin muistan ensimmäisen lumeni, se oli taijanomaista" Hän naukui haaveileva katse naamallaan.

Piisami päätti aloittaa työskentelyn Neilikan pesästä. Siellä sisar nukkui, vatsa pulleana. Piisami kokosi seinät nopeasti, ja siirtyi Varpusen kanssa siivoamaan ja korjaamaan seuraavaa pesää.

Ruska, Utu sekä Harmaa liittyivät korjauspuuhiin, ja pian yli puolet leirin käytössä olevista pesistä oli korjattu.

"Pitäkää ruokatauko! Olette sen ansainneet" Salamanteri maukaisi.

Piisami ja Varpunen jakoivat pullean myyrän, ja jatkoivat hommiaan juuri, kun lunta alkoi pyryttää lisää.
He onnistuivat Ruskan, Utun, Harmaan, Myrskypilven ja Salamanterin avulla saamaan leirin suojatuksi.

Ilta koitti turhan nopeasti, ja pian Piisami ja Varpunen olivat käpertyneinä pesäänsä.

Piisami heräsi keskellä yötä kauheaan maukaisuun. Hän tunsi pimeydessä varpusen hätkähtävän hereille vierellään. Ulina jatkui.
Kaksikko työntyi aukiolle. Pian leiri täyttyi huolestuneista kissoista. Utu veti pentunsa turvaan takaisin pesään.

"Marja on siellä, emme voi oikein muuta kuin odottaa" Varpunen sanoi hetken kuluttua, kun ulina taukosi muutamaksi sekunnin sadasosaksi.
"Neilikka saa pentunsa"

Yö sujui hyvin sekavasti. Aamulla Piisamin herättyä hän huomasi leirissä vain yhden asian. Hyvin synkän tunnelman.

Kissat olivat kokoontuneet pieniksi ryhmiksi keskustelemaan.

"Mitä on tapahtunut?" Piisami kysyi Salamanterilta, mutta hän ei vastannut. kyynel vieri kollin poskea alas, tuon viittoessa Neilikan pesälle.

Piisami lähestyi jännittyneenä Neilikan pesää. Hän astui sisään, ja...

Myrskypilvi makasi Neilikan pedillä, lämmittäen kolmea pentua.
"Myrskypilvi?" Piisamin ääni värisi. Myrskypilvi nosti katseensa. "Hän... On tuolla takana..."
Piisami katsoi kollin taakse, ja huomasi sisarensa. "Neilikka!" Kolli naukaisi lempeästi, ja laski kuononsa naaraan lavalle, mutta nosti sen äkkiä, tajutessaan, miten kylmä naaras
oli.

Piisami tajusi asian. Varpunen laski häntänsä kollin lavalle. "Hän on kuollut, Piisami.." hän naukui. Piisami ei itkenyt. Hän oli liian järkyttynyt. "Eihän voi! Hän juuri sai kolme pentua!"

Piisami vaivautui katsomaan neilikan pesää. pesän lattia oli verinen, ja siinä oli verinen laahausjälki. Neilikan vatsa oli veressä, katse lasittunut. Piisami ei uskonut sitä.

"Tässä ovat Vaara, Riski ja Rähjä" Myrskypilvi esitteli. "Kaikki kolleja. Sinulla on nyt Kolme veljeä lisää"

Piisamin mielestä hän oli kyllä heidän setänsä, mutta veli kelpasi hyvin.

~

Piisami nieli kyyneleensä, siirtyen aukiolle. tämäkö oli elämän karu totuus? Vain kuolla, eikä enää koskaan elää. ..
salamanterin ääni valvojaisista kuului jossain takaraivossa, mutta Piisami ei välittänyt. Hän tunsi varpusen kosketuksen selässään.

~
565 words <3