Piisami ja Varpunen pitivät hauskaa seuraavat muutama neljäskuu.
Kaksikko telmi lumessa, ja unohti melkein ennustuksen.
Yöpakkaset alkoivat viimein hellittää."Hoi!" Piisami huudahti loikatessaan loskalampeen. "Olin ensin!" hän naukaisi.
Varpunen saapui nauraen paikalle, liukui lampeen tuon perässä.
"Me sairastutaan vielä" Piisami virnuili, eikä varpunen voinut lopettaa nauramista."Et saa kiinni!" Piisami älähti, ja pinkaisi juoksuun. Varpunen juoksi tuon perässä, ja kaksikko liukui läpi loskaisen lumimaiseman. Piisami liukastui ja kompaustui, Varpunen kaatui hänen päälleen. Kaksikon kuonot koskettivat kevyesti.
Piisami virnisti, ja Varpunen nousi tuon päältä.
"Sainpas!" Piisami huudahti, ja kaatoi varpusen alleen."Varpunen! Piisami!"
Salamanterin huuto kaikui aukiolla, kutsuen kahta kollia, jotka tulivat emojen pesästä. Heistä roikkui kolme ruskeanmustaa kimpaletta, Riski, Rähjä ja Väärä.Salamanteri melkein tukehtui naurunpuuskaan. "Haluaisivatkohan takiaiset jättää kissapolot hetkeksi rauhaan?" hän virnisteli. Pennut hihkaisivat, ja pudottautuivat alas.
"Kevään päivä on koittanut" Salamanteri naukui. Kollien aurassa saattoi vaistota jännitystä.
"Teidän matkanne tulee alkaa"Piisami suki lapaansa, samalla, kun Varpunen oli Marjan pesällä kertaamassa asioita. Hänellä oli olallaan lehdistä punottu pieni säilytyspaikka, jossa oli tärkeimpiä yrttejä - unikonsiemeniä ja sen sellaista.
"Valmis?" Piisami kysyi matkakumppaniltaan.
"Valmis." Varpunen vastasi hymyillen, ja kaksikko poistui leiristä.~
183 words <3
anteeks hyvin lyhyt luku xd
ŞİMDİ OKUDUĞUN
ᴘɪɪsᴀᴍɪɴ ᴊᴏᴋɪ
MaceraPiisami on nuori kissa Auringom laumasta, joka kokee hyvin nuorena menetyksen, joka koskettaa kollia vahvasti. Piisami sekä hänen luotettava ystävänsä Varpunen lähtevät seikkailulle, josta kumpikaan kolli ei ole varma. TARINAA VARTEN SUURI VERIVAROI...