ᴘɪɪsᴀᴍɪɴ ᴊᴏᴋɪ

8 - Varpusen vapaus

Varpunen haistoi tuoreen kevät ilman, poistuessaan leiristä uskollinen kolliystävänsä kannoillaan. Nuori kolli oli kyllä viihtynyt pitkään leirissä, mutta tahtoi silti aina ulos, vapauteen.
Siellä hän saisi tehdä mitä tahtoi, vapaudessa.
Varpunen katsahti ympärilleen nummella, pystyi maistamaan makean jokiveden kielellään, kuulemaan linnut ja metsämyyrät. Hän sulki silmänsä hetkeksi.

Kollin mieli palautui vanhaan aikaan. Pentuaikaan. Varpunen oli varttunut Piisamin kanssa samassa pentueessa, mutta hänellä oli muistikuva hyvin sateisesta yöstä, missä kaikki oli varjoisaa, suola maistui ja turkki oli verestä lämmin. Hän ei muistanut omaa emoaan. Ei voinut, vaikka olisi yrittänyt.

Varpunen asteli joen rantakiville, ja kokeili vettä alajuoksun pinnasta. Oli se kylmää, sulavettä, mutta makoisaa, niimpä kolli kumartui juomaan. Piisami liittyi tuon seuraan, ja varpunen venytteli selkäänsä.

"Minne suuntamme?" Piisami kysyi, kun nummi oli jäänyt taakse, samalla jäi kaikki mitä he olivat koskaan tienneet tai tunteneet.
"Siellä on lämmintä, ja kuivaa. Uskoisin, että matka kestää ainakin yhden kuun", Varpunen vastasi.
"ja yhden kissan käpälät" piisami lisäsi voivotellen.  "Niin, matka on todellakin pitkä"

Aurinko oli kerennyt nousta taivaalle, ennen kuin kaksikko saavutti varjoisen metsän. He ylittivät hiekkaista, nummen kaltaista aluetta, ja Piisami valitti kuumuutta, Varpunen ei oikein osannut.

Nuorempi, ruskeankirjava kolli venytteli, nosti katseensa kohti taivasta, joka sinersi sinertämistään.
Kaksikko saapui metsään, kuumuus hellitti hieman.

"Tahtoisitko metsästää?"
Piisamin ääni rikkoi kevyen hiljaisuuden.
"Ai, toki", Varpunen vastasi tyynesti, katsellen ympärilleen uudessa ympäristössä. Metsän virheys piti kahta kollia tiukasti otteessaan, antaen rauhallisen tunnelman ja turvallisuudentunteen. Tummanruskea, Piisamina tunnettu kolli kohotti olkiaan, käveli Varpusen edellä metsään. Hän tunsi pääskysen hajun nenässään.

Varpunen ei osannut keskittyä metsästykseen, vaikka Piisami lähtikin jahtaamaan pääskystään. Varpusen päässä hakkasi ennustuksen sanat. Mitäköhän ne mahtoivat tarkoittaa? Kirjava kolli istuutui lammikon viereen, laski etukäpälänsä veteen. Hetken hän tahtoi olla omassa rauhassaan.