R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 3 Perjantai

Aamu valkeni jo ikkunan läpi. Valon säteet kirpaisivat silmiä ikävästi. Nousin ylös vuoteesta. Helka näytti vielä nukkuvan sikeästi.
Joskus on kyllä ikävä jakaa huone hänen kanssaan. Tosin eipä minulla ole valittamista. Kotimme on yllättävän iso, varsinkin verrattuna meidän kaltaisiimme kyläläisiin. Ei ihmisillä ole paljoa varallisuutta, varsinkin nyt laman jälkeen. Mutta asiasta toiseen, pitää kyllä piilottaa se neuvostokivääri paremmin, ettei Helka törmää siihen tonkiessaan tavaroita, tulisi pian selittämistä. Mutta pahempaa olisi, että se ryssä löytäisi sen, vuodattaisi veren heti. Siitä puheen ollen onkohan se vielä siellä aitassa. Jos se häippäsi niin otti ohra leipä.

Ryntäsin (hiljaisesti) ulos makuukammarista tupaan. Siellä ei ollut ketään, hyvä niin. Nakkasin kengät jalkaan nopeasti. Menin ulos takaovesta ja syöksyin kohti aittaa.

Aukaisin aitan oven paukkuen, niin että kuului. Se ryssä nukkui viljakasan päällä kyljellään, puoliksi käpertyneenä. Ei se minnekään ole lähtenyt. Mitä ajattelin, noilla kepeilläkö kinkkaamalla karkaa Pietariin. Tosin, ehkä olisi ollut hyvä, että se olisi lähtenyt karkuun. Se kuitenkin tulee olemaan täällä kauemmin kun hermoni kestää.

Ryssä avasi silmänsä ja alkoi heräillä. Se varmaan ihmetteli unenpöpperössä, mitä täällä on meneillä. Hän ärähti vihaisesti ja kovaäänisesti jotain venäjäksi. Perkeleen ryssä. Jos joku kuulee venäjää, niin ollaan molemmat pian roviolla. Otin kengän jalastani.
''Päe kii'' puuskahdin ärhäkästi takaisin ja heitin sitä kengälläni. Se jäi katsomaan ihmetyksissään sekä luultavasti vihaisena perääni. Tallustelin takasin torppan päättäväisesti, vaikkakin toiskenkäisenä. Joudun kyllä harmittelemaan jäänyttä kenkääni.

Palasin takaisin tupaan. Äiti oli näköjään mennyt aamulypsylle, ainakin kengistä päätellen. Yksi pari oli häipynyt. Helkakin oli jo noussut ylös ja istui tuvassa. Isä oli varmaan tapansa mukaan jo lähtenyt pellolle tekemään töitä. Juhani taas oli varmasti kavereidensa kanssa puhumassa politiikasta.
Hän tuki kovasti isäinmaalista kansanliikettä. Minustakin se kuulosti arvostettavalta ja hyvältä. Veljeni kertoo siitä paljon.

Helka ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Hän näköjään pitää minulle jonkinlaista mykkäkoulua, ja hyvä niin. ''Misä sie kävit'' Helka avaa yhtäkkiä suunsa. Perkele, ois ollut sitä mykkäkoulua. ''Huussis'' valehtelin pokkana ja tiirailin samalla katon hirsiä.

Helka mietti vähä aikaa sanottavaansa ja toljotti minua paheksuvasti. Jo hetken luulin olevan turvassa Helkan rumilta ja iskeviltä sanoilta.
'' Misä siun toinen kenkä o?'' Helka kysyi kyynisen näköisenä. Voi piru! se kenkä. Helka on ajanut minut tilanteeseen, joka näyttää joka kantilta arveluttavalta. Olin palannut ryssän luota, aitalta yöpukusillani ilman toista kenkää, aamulla. Tilanne näyttää hirveältä. Minun piti keksiä äkkiä jotain nahkani pelastamiseksi. Yhtäkkiä oveen koputettiin. Ja luojan kiitos, se oli Juhani. Tuli hakemaan Helkaa töihin.
''Helka, Aittalan emäntä atavoi siua jo kovaa kyytiä, lähetti miut tänne vartavasten'' Juhani kertoi hengästyneenä. Helka näytti hätäiseltä, ei pitänyt tuottaa pettymystä Aittalan emännälle. Vaikka hän onkin niin ylimielinen, ettei ota muiden käskyjä kuuleviin korviin, Aittalan emännän sana on ehdoton.

Helka käväisi hakemassa matkalaukkunsa makuukammarista ja suunnitteli jo kiireesti lähtöä. No nyt olen ainakin turvassa, tai niinhän minä luulin.

Se ryssän perkele tulla tallusti keppeineen sisään takaovesta. Sillä oli vihainen katse ja oli luultavasti aika raivoissaan herätyksestä. Se paiskasi kenkäni kuuluvasti pöytään ja katsoi minua kovin syyllistävästi. Se haluaa selvästi tappaa minut.

Juhani oli ehtinyt mennä jo edeltä, mutta Helka seisoi vieressä ja näki tietenkin kaiken. Hänen reaktio oli paheksuvan yllättynyt. Hän katsoi suu ammollaan minua ja sitä ryssää vuorotellen, kuin arvelisi jotain.